Psalmien 69

1 Davidin Psalmi kukkasista, edelläveisaajalle. Jumala, auta minua; sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti.

Sauve-moi, ô Dieu, car les eaux ont atteint ma vie!

2 Minä vajoon syvään mutaan, jossa ei pohjaa ole: minä olen tullut syviin vesiin, ja virta upottaa minun.

Je suis plongé dans un bourbier profond, où je ne puis prendre pied; je suis entré dans l'abîme des eaux, et les flots m'ont submergé.

3 Minä väsyn huutamisesta: minun kurkkuni kuivettuu: minun näkyni vaipuu, toivoissani minun Jumalani päälle.

Je suis las de crier; ma gorge est desséchée; mes yeux se consument à attendre mon Dieu.

4 Niitä on enempi kuin päässäni hiuksia, jotka ilman syytä minua vihaavat, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, ja minua hukuttavat, ovat väkevät: niitä täytyy minun maksaa, joita en minä ryövännyt.

Ceux qui me haïssent sans cause, passent en nombre les cheveux de ma tête; ceux qui m'attaquent et qui sont mes ennemis sans sujet, se renforcent; je dois alors rendre ce que je n'ai pas ravi.

5 Jumala, sinäpä tiedät minun tyhmyyteni, ja minun rikokseni ei ole sinulta salatut.

O Dieu! tu connais ma folie, et mes fautes ne te sont point cachées.

6 Älä salli heitä häpiään tulla minun tähteni, jotka sinua odottavat, Herra, Herra Zebaot: älä anna heitä häväistä minun tähteni, jotka sinua etsivät, Israelin Jumala.

Que ceux qui s'attendent à toi ne soient pas honteux à cause de moi, Seigneur, Éternel des armées! Que ceux qui te cherchent ne soient pas confus à mon sujet, ô Dieu d'Israël!

7 Sillä sinun tähtes minä pilkkaa kärsin; minun kasvoni ovat täynnä häpiää.

Car c'est pour toi que je porte l'opprobre, et que la honte a couvert mon visage.

8 Minä olen muukalaiseksi veljilleni tullut, ja oudoksi äitini lapsille.

Je suis devenu un étranger pour mes frères, et un inconnu pour les fils de ma mère.

9 Sillä sinun huonees kiivaus syö minua: ja heidän pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat, lankesi minun päälleni.

Car le zèle de ta maison m'a dévoré, et les outrages de ceux qui t'outragent sont tombés sur moi,

10 Minä itkin ja paastosin hartaasti, ja minä pilkattiin päälliseksi.

Et j'ai pleuré en jeûnant; mais cela même m'a été un opprobre.

11 Ja minä puin säkin ylleni, ja olin heille sananlaskuksi.

J'ai aussi pris le sac pour vêtement; mais j'ai été l'objet de leurs railleries.

12 Jotka portissa istuvat, ne minusta jaarittelevat, ja juodessansa he minusta lauleskelevat.

Ceux qui sont assis à la porte s'entretiennent de moi; les buveurs de boissons fortes font de moi le sujet de leurs chansons.

13 Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, Jumala, sinun suuren laupiutes puolesta: kuule minua sinun autuutes totuuden tähden.

Pour moi, ma prière s'adresse à toi, ô Éternel, dans le temps de ta faveur. O Dieu, selon ta grande bonté, réponds-moi et me délivre, selon ta fidélité!

14 Pelasta minua loasta, etten minä vajoaisi; että minä pelastettaisiin vihollisistani ja syvistä vesistä.

Tire-moi du bourbier, et que je n'enfonce pas; que je sois délivré de mes ennemis et des eaux profondes!

15 Ettei vuo minua upottaisi ja syvyydet minua lainoaisi, eikä kaivon suu suljettaisi minun päälleni.

Que le courant des eaux ne me submerge pas, que je ne sois pas englouti par le gouffre, et que la fosse ne referme pas sa bouche sur moi!

16 Kuule minua, Herra; sillä sinun laupiutes on hyvä: käännä sinuas minun puoleeni, sinun suuren laupiutes tähden.

Éternel, réponds-moi, car ta faveur est bonne; selon la grandeur de tes compassions, tourne-toi vers moi!

17 Ja älä peitä kasvojas palvelialtas; sillä minä ahdistetaan: kuultele minua nopiasti.

Et ne cache pas ta face à ton serviteur, car je suis en détresse; hâte-toi, réponds-moi!

18 Lähene minun sieluani, ja lunasta häntä: minun vihollisteni tähden pelasta minua.

Approche-toi de mon âme, rachète-la; à cause de mes ennemis, délivre-moi!

19 Sinäpä tiedät pilkkani, häpiäni ja häväistykseni: kaikki minun viholliseni ovat edessäs.

Toi, tu sais mon opprobre, et ma honte, et ma confusion; tous mes adversaires sont devant tes yeux.

20 Pilkka särkee minun sydämeni ja vaivaa minua: minä odotan, jos joku armahtais, ja ei ole kenkään, ja lohduttajia, vaan en ketään löydä.

L'opprobre m'a brisé le cœur, et je suis languissant; j'ai attendu de la compassion, mais il n'y en a point; des consolateurs, mais je n'en trouve pas.

21 Ja he antoivat minulle sappea syödäkseni, ja etikkaa juodakseni minun janossani.

Ils mettent du fiel dans ma nourriture, et dans ma soif ils m'abreuvent de vinaigre.

22 Heidän pöytänsä olkoon heille paulaksi, sekä kostoksi että lankeemiseksi.

Que leur table devienne un piège devant eux, et un filet dans leur sécurité!

23 Tulkoon heidän silmänsä pimiäksi, ettei he näkisi, ja salli heidän lanteensa aina horjua.

Que leurs yeux s'obscurcissent pour ne plus voir; et fais trembler continuellement leurs reins!

24 Vuodata närkästykses heidän päällensä, ja hirmuinen vihas käsittäköön heitä,

Répands sur eux ton indignation, et que l'ardeur de ton courroux les atteigne!

25 Olkoon heidän huoneensa kylmillä; ja ei kenkään olko, joka heidän majassansa asuis.

Que leur demeure soit déserte, et que personne n'habite dans leurs tentes!

26 Sillä he vainoovat sitä, jota lyönyt olet, ja juttelevat niiden kipua, joita haavoittanut olet.

Car ils persécutent celui que tu as frappé, et ils racontent la douleur de ceux que tu as blessés.

27 Salli heitä langeta synnistä syntiin, ettei he tulisi sinun vanhurskautees.

Ajoute iniquité à leurs iniquités, et qu'ils n'aient point de part à ta justice.

28 Pyyhi heitä eläväin kirjasta, ettei he kirjoitettaisi vanhurskasten kanssa.

Qu'ils soient effacés du livre de vie, et ne soient pas inscrits avec les justes!

29 Mutta minä olen raadollinen ja murheellinen: Jumala, sinun autuutes suojelkoon minua!

Pour moi, je suis affligé et dans la douleur; ta délivrance, ô Dieu, me mettra dans une haute retraite!

30 Minä kiitän Jumalan nimeä veisuulla, ja suuresti ylistän häntä kiitoksella.

Je célébrerai le nom de Dieu par des chants; je le magnifierai par des louanges.

31 Se kelpaa paremmin Herralle kuin härkä taikka mulli, jolla ovat sarvet ja sorkat.

Et cela plaira mieux à l'Éternel qu'un taureau, qu'un veau ayant des cornes et l'ongle divisé.

32 Raadolliset näkevät sen ja iloitsevat, ja jotka Jumalaa etsivät, heidän sydämensä pitää elämän.

Les humbles le verront et se réjouiront; votre cœur revivra, vous qui cherchez Dieu.

33 Sillä Herra kuulee köyhiä, ja ei hän vankiansa katso ylön.

Car l'Éternel écoute les misérables, et il ne dédaigne point ses captifs.

34 Kiittäkään häntä taivaat ja maa, meri, ja kaikki kuin niissä liikkuvat.

Que les cieux et la terre le louent, les mers et tout ce qui s'y meut!

35 Sillä Jumala auttaa Zionia ja rakentaa Juudan kaupungit, että siellä asutaan, ja se perinnöllä omistetaan.

Car Dieu sauvera Sion et bâtira les villes de Juda; on y habitera, on la possédera.

36 Ja hänen palveliainsa siemen sen perii: ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, pitää asuman siinä.

La race de ses serviteurs l'aura pour héritage; ceux qui aiment son nom, y auront leur demeure.