Psalmien 69
1 Davidin Psalmi kukkasista, edelläveisaajalle. Jumala, auta minua; sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti.
To the chief Musician. Upon Shoshannim. [A Psalm] of David. Save me, O God; for the waters are come in unto [my] soul.
2 Minä vajoon syvään mutaan, jossa ei pohjaa ole: minä olen tullut syviin vesiin, ja virta upottaa minun.
I sink in deep mire, where there is no standing; I am come into the depths of waters, and the flood overfloweth me.
3 Minä väsyn huutamisesta: minun kurkkuni kuivettuu: minun näkyni vaipuu, toivoissani minun Jumalani päälle.
I am weary with my crying, my throat is parched; mine eyes fail while I wait for my God.
4 Niitä on enempi kuin päässäni hiuksia, jotka ilman syytä minua vihaavat, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, ja minua hukuttavat, ovat väkevät: niitä täytyy minun maksaa, joita en minä ryövännyt.
They that hate me without a cause are more than the hairs of my head; they that would destroy me, being mine enemies wrongfully, are mighty: then I restored that which I took not away.
5 Jumala, sinäpä tiedät minun tyhmyyteni, ja minun rikokseni ei ole sinulta salatut.
Thou, O God, knowest my foolishness, and my trespasses are not hidden from thee.
6 Älä salli heitä häpiään tulla minun tähteni, jotka sinua odottavat, Herra, Herra Zebaot: älä anna heitä häväistä minun tähteni, jotka sinua etsivät, Israelin Jumala.
Let not them that wait on thee, Lord, Jehovah of hosts, be ashamed through me; let not those that seek thee be confounded through me, O God of Israel.
7 Sillä sinun tähtes minä pilkkaa kärsin; minun kasvoni ovat täynnä häpiää.
Because for thy sake I have borne reproach; confusion hath covered my face.
8 Minä olen muukalaiseksi veljilleni tullut, ja oudoksi äitini lapsille.
I am become a stranger unto my brethren, and an alien unto my mother's sons;
9 Sillä sinun huonees kiivaus syö minua: ja heidän pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat, lankesi minun päälleni.
For the zeal of thy house hath devoured me, and the reproaches of them that reproach thee have fallen upon me.
10 Minä itkin ja paastosin hartaasti, ja minä pilkattiin päälliseksi.
And I wept, my soul was fasting: that also was to my reproach; —
11 Ja minä puin säkin ylleni, ja olin heille sananlaskuksi.
And I made sackcloth my garment: then I became a proverb to them.
12 Jotka portissa istuvat, ne minusta jaarittelevat, ja juodessansa he minusta lauleskelevat.
They that sit in the gate talk of me, and [I am] the song of the drunkards.
13 Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, Jumala, sinun suuren laupiutes puolesta: kuule minua sinun autuutes totuuden tähden.
But as for me, my prayer is unto thee, Jehovah, in an acceptable time: O God, in the abundance of thy loving-kindness answer me, according to the truth of thy salvation:
14 Pelasta minua loasta, etten minä vajoaisi; että minä pelastettaisiin vihollisistani ja syvistä vesistä.
Deliver me out of the mire, let me not sink; let me be delivered from them that hate me, and out of the depths of waters.
15 Ettei vuo minua upottaisi ja syvyydet minua lainoaisi, eikä kaivon suu suljettaisi minun päälleni.
Let not the flood of waters overflow me, neither let the deep swallow me up; and let not the pit shut its mouth upon me.
16 Kuule minua, Herra; sillä sinun laupiutes on hyvä: käännä sinuas minun puoleeni, sinun suuren laupiutes tähden.
Answer me, O Jehovah; for thy loving-kindness is good: according to the abundance of thy tender mercies, turn toward me;
17 Ja älä peitä kasvojas palvelialtas; sillä minä ahdistetaan: kuultele minua nopiasti.
And hide not thy face from thy servant, for I am in trouble: answer me speedily.
18 Lähene minun sieluani, ja lunasta häntä: minun vihollisteni tähden pelasta minua.
Draw nigh unto my soul, be its redeemer; ransom me because of mine enemies.
19 Sinäpä tiedät pilkkani, häpiäni ja häväistykseni: kaikki minun viholliseni ovat edessäs.
Thou knowest my reproach, and my shame, and my dishonour: mine adversaries are all before thee.
20 Pilkka särkee minun sydämeni ja vaivaa minua: minä odotan, jos joku armahtais, ja ei ole kenkään, ja lohduttajia, vaan en ketään löydä.
Reproach hath broken my heart, and I am overwhelmed: and I looked for sympathy, but there was none; and for comforters, but I found none.
21 Ja he antoivat minulle sappea syödäkseni, ja etikkaa juodakseni minun janossani.
Yea, they gave me gall for my food, and in my thirst they gave me vinegar to drink.
22 Heidän pöytänsä olkoon heille paulaksi, sekä kostoksi että lankeemiseksi.
Let their table become a snare before them, and their very welfare a trap;
23 Tulkoon heidän silmänsä pimiäksi, ettei he näkisi, ja salli heidän lanteensa aina horjua.
Let their eyes be darkened, that they see not, and make their loins continually to shake.
24 Vuodata närkästykses heidän päällensä, ja hirmuinen vihas käsittäköön heitä,
Pour out thine indignation upon them, and let the fierceness of thine anger take hold of them.
25 Olkoon heidän huoneensa kylmillä; ja ei kenkään olko, joka heidän majassansa asuis.
Let their habitation be desolate; let there be no dweller in their tents.
26 Sillä he vainoovat sitä, jota lyönyt olet, ja juttelevat niiden kipua, joita haavoittanut olet.
For they persecute him whom thou hast smitten, and they talk for the sorrow of those whom thou hast wounded.
27 Salli heitä langeta synnistä syntiin, ettei he tulisi sinun vanhurskautees.
Add iniquity unto their iniquity, and let them not come into thy righteousness.
28 Pyyhi heitä eläväin kirjasta, ettei he kirjoitettaisi vanhurskasten kanssa.
Let them be blotted out of the book of life, and not be written with the righteous.
29 Mutta minä olen raadollinen ja murheellinen: Jumala, sinun autuutes suojelkoon minua!
But I am afflicted and sorrowful: let thy salvation, O God, set me secure on high.
30 Minä kiitän Jumalan nimeä veisuulla, ja suuresti ylistän häntä kiitoksella.
I will praise the name of God with a song, and will magnify him with thanksgiving;
31 Se kelpaa paremmin Herralle kuin härkä taikka mulli, jolla ovat sarvet ja sorkat.
And it shall please Jehovah more than an ox, — a bullock with horns and cloven hoofs.
32 Raadolliset näkevät sen ja iloitsevat, ja jotka Jumalaa etsivät, heidän sydämensä pitää elämän.
The meek shall see it, they shall be glad; ye that seek God, your heart shall live.
33 Sillä Herra kuulee köyhiä, ja ei hän vankiansa katso ylön.
For Jehovah heareth the needy, and despiseth not his prisoners.
34 Kiittäkään häntä taivaat ja maa, meri, ja kaikki kuin niissä liikkuvat.
Let heavens and earth praise him; the seas, and everything that moveth therein.
35 Sillä Jumala auttaa Zionia ja rakentaa Juudan kaupungit, että siellä asutaan, ja se perinnöllä omistetaan.
For God will save Zion, and will build the cities of Judah; and they shall dwell there, and possess it:
36 Ja hänen palveliainsa siemen sen perii: ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, pitää asuman siinä.
And the seed of his servants shall inherit it, and they that love his name shall dwell therein.
