Psalmien 68
1 Davidin Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle. Nouskaan Jumala, että hänen vihollisensa hajoitettaisiin; ja jotka häntä vihaavat, paetkaat hänen edestänsä.
A karmesternek. Dávidtól. Zsoltár. Ének. Keljen föl Isten, szélyedjenek el ellenei és futamodjanak meg gyűlölői előle.
2 Aja heitä pois, niinkuin savu ajetaan pois; niinkuin vedenvaha sulaa tulen edessä, niin hukkukaan jumalattomat Jumalan kasvoin edessä.
Mint elhajtatik füst, hajtsad el őket; mint elolvad viasz tűz elől, veszszenek el a gonoszok Isten elől!
3 Mutta vanhurskaat riemuitkaan ja iloitkaan Jumalan edessä, ja riemuitkaan ilossa.
De az igazak örüljenek, vigadjanak Isten előtt, örvendjenek örömmel!
4 Veisatkaan Jumalalle, veisatkaat kiitosta hänen nimellensä; tehkäät hänelle tietä, joka istuu ylimmäisten taivasten päällä; hänen nimensä on Herra, ja iloitkaat hänen edessänsä.
Énekeljetek Istennek, zengjétek nevét; töltsetek föl utat, a pusztaságokon hajtónak – Jáh a neve – és vigadjatok előtte!
5 Joka on orpoin isä ja leskein tuomari: hän on Jumala pyhässä asumisessansa.
Árváknak atyja s özvegyeknek birája Isten, az ő szent hajlékában;
6 Jumala, joka yksinäisten antaa asua huoneessa, ja vie vangit ulos oikeudella; mutta vastahakoiset asuvat kuivassa.
Isten magánosokat letelepít a házban, foglyokat kivezet boldogulásra; ámde pártütők sivár földön laknak.
7 Jumala, koskas kävit kansas edellä, koskas vaelsit korvessa, (Sela)
Isten! mikor elindultál néped előtt, mihor lépdeltél a sivatagon – Széla –
8 Niin maa vapisi ja taivaat tiukkuivat Jumalan edessä: tämä Sinai, Jumalan edessä, joka Israelin Jumala on.
a föld megrendült, az egek is csepegtek Isten előtt, ez a Színáj Isten, Izraél Istene előtt.
9 Mutta nyt sinä, Jumala, annat armollisen sateen, ja virvoitat perimises, joka väsynyt on.
Esőt bőviben permeteztetsz, Isten; birtokodat, a lankadtat, te szilárdítod meg.
10 Että sinun laumas siinä asuis: Jumala, sinä virvoitat hyvyydelläs raadolliset.
Csapatod letelepedett benne, elkészíted azt jóságodban a szegénynek, oh Isten.
11 Herra antaa sanan suurella evankelistain joukolla.
Az Úr szózatot ad, a hirhozók nagy seregben vannak:
12 Sotaväen kuninkaat pakenevat, he pakenevat; ja kotona asuva jakaa saaliit.
Seregek királyai bolyongnak, bolyongnak, s a háznak aszszonya osztja a zsákmányt.
13 Kuin te tarhain välissä makaatte, niin mettisen sulat ovat silatut hopialla, ja hänen siipensä ruskialla kullalla.
Avagy feküdnétek az aklok között? Galambnak szárnyai ezüsttel borítvák és szárnytollai zöldes aranynyal.
14 Kuin Kaikkivaltias siinä joka paikassa kuninkaat levittää, niin Zalmonissa valaisee kuin lumi.
Mikor a Mindenható szétszórta benne a királyokat, hófehéres volt a Czalmónon.
15 Jumalan vuori on hedelmällinen vuori: korkia vuori on se hedelmällinen vuori.
Isten hegye a Básán hegye, kúpozatos hegy a Básán hegye.
16 Miksi te, suuret vuoret, kippaatte? Tämä on Jumalan vuori, jossa hän mielistyy asumaan; ja Herra asuu siellä ijankaikkisesti.
Miért sandítotok, kúpozatos hegyek ti, a hegyre, melyet Isten megkívánt székhelyéül? Lakni is fogja az Örökkévaló mindétig.
17 Jumalan rattaita on monta tuhatta kertaa tuhatta: Herra on heissä, pyhässä Sinaissa.
Isten szekere sok tízezernyi, ismételten ezernyi; az Úr van rajtuk – Színaj a szentélyben!
18 Sinä astuit ylös korkeuteen, ja olet vangiksi ottanut vankeuden. Sinä olet lahjoja saanut ihmisille: vastahakoiset myös, että Herra Jumala siellä kumminkin asuu.
Fölszálltál a magasba, ejtettél foglyot, vettél ajándékokat az emberek közűl; pártütők is lakni fognak Jáhnál, Istennél.
19 Kiitetty olkoon Herra joka päivä! Jumala panee kuorman meidän päällemme; mutta hän myös auttaa meitä, (Sela)
Áldva legyen az Úr, napról-napra, hord bennünket; az Isten a mi segítségünk. Széla.
20 Meillä on Jumala, Jumala, joka auttaa, ja Herra, Herra, joka kuolemasta vapahtaa.
Az Isten nekünk megsegítésre való Isten, a az Örökkévalónál, az Úrnál vannak kiszabadítások a halálból.
21 Mutta Jumala särkee vihollistensa pään heidän päänlakeinsa kanssa, jotka pysyvät heidän synneissänsä.
Bizony, Isten ősszezúzza ellenségei fejét, hajas fejetetejét a bűneiben járónak.
22 Herra sanoo: minä palautan (muutamat) lihavista; meren syvyydestä minä heitä palautan,
Szólt az Úr: Básánból hozom vissza, visszahozom a tenger mélységeiből:
23 Että sinun jalkas tulis painetuksi veressä, ja koirais kieli sinun vihollisistas.
azért hogy vérbe mártsad lábadat, ebeid nyelvének az ellenségekben legyen része.
24 He näkivät, Jumala, kuinkas vaellat; kuinkas, minun Jumalani ja kuninkaani, pyhässä vaellat:
Látták járataidat, Isten, Istenemnek, királyomnak járatait a szentélyben.
25 Laulajat käyvät edellä, ja sitte leikarit piikain seassa, jotka kanteleita soittavat.
Elől mentek énekesek, azután hárfások, dobverő leányzók közepette.
26 Kiittäkäät Herraa Jumalaa seurakunnissa, te Israelin lähteestä.
Gyülekezetekben áldjátok Istent, az Urat, Izraél forrásából valók ti!
27 Siellä hallitsee heitä vähä Benjamin, Juudan päämiehet joukkoinensa, Zebulonin päämiehet, Naphtalin päämiehet.
Ott van Benjámin, a legifjabbik, vezetőjük, Jehúda nagyjai, néptömegükkel, Zebúlún nagyjai, Naftáli nagyjai.
28 Sinun Jumalas on käskenyt sinun olla väkevän: vahvista Jumala se, minkä sinä meissä tehnyt olet.
Elrendelte Istened hatalmadat – hatalmas légy, oh Isten, a ki ezt művelted értünk,
29 Sinun templis tähden, joka on Jerusalemissa, pitää kuninkaat sinulle lahjoja viemän.
templomodból Jeruzsálem fölött! Neked visznek királyok ajándékot.
30 Nuhtele ruovon petoa, härkäin laumaa kansain vasikkain kanssa, jotka kumartaen tuovat hopeakankeja: hajoittanut on hän kansat, jotka mielellänsä sotivat.
Dorgáld meg a nádasnak vadját, bikák csordáját népek borjai közt, az ezüst rudakon tipródót, szétszórva a karczokat kedvelő népeket.
31 Egyptin päämiehet tulevat: Etiopia ojentaa käsiänsä Jumalalle.
Eljönnek főurak Egyiptomból, Kús sietve terjeszti kezeit Istenhez.
32 Te maan valtakunnat, veisatkaat Jumalalle, veisatkaat kiitosta Herralle, (Sela)
Királyságai a földnek, énekeljetek Istennek, zengjetek az Úrnak- Széla-,
33 Sille joka asuu taivaissa joka paikassa, hamasta alusta: katso, hän antaa jylinälle voiman.
annak a ki hajt az ősrégi egek egein; íme hallatja hangját, hatalmas hangot.
34 Antakaat Jumalalle voima: hänen herrautensa on Israelissa, ja hänen voimansa pilvissä.
adjatok hatalmat Istennek! Izraélen van fensége és hatalma a felhőkben.
35 Jumala on ihmeellinen pyhässänsä, hän on Israelin Jumala: hän antaa kansalle väen ja voiman: kiitetty olkoon Jumala!
Félelmetes az Isten a te szentélyeidből; Izraél Istene, ő ad hatalmat és erősödést a népnek. Áldva legyen Isten.
