Psalmien 67

1 Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle, kanteleilla. Jumala olkoon meille armollinen, ja siunatkoon meitä! hän valistakoon kasvonsa aina meidän päällemme, (Sela)

[Dem Vorsänger, mit Saitenspiel. Ein Psalm, ein Lied. [Eig. Ein Lied-Psalm] ] Gott sei uns gnädig und segne uns, er lasse sein Angesicht leuchten über [W. mit, bei] uns, (Sela)

2 Että me maan päällä tuntisimme sinun ties, ja kaikkein pakanain seassa sinun autuutes.

Daß man auf der Erde erkenne deinen Weg, unter allen Nationen deine Rettung!

3 Sinua, Jumala, kansat kiittäköön: sinua kaikki kansat kiittäköön.

Es werden [O. mögen; so auch v 4 u. 5] dich preisen die Völker, o Gott; es werden [O. mögen; so auch v 4 u. 5] dich preisen die Völker alle.

4 Kansat iloitkaan ja riemuitkaan, ettäs kansat oikein tuomitset, ja hallitset kansat maan päällä, (Sela)

Es werden sich freuen und jubeln die Völkerschaften; denn du wirst die Völker richten in Geradheit, und die Völkerschaften auf der Erde, du wirst sie leiten. (Sela)

5 Sinua, Jumala, kansat kiittäköön: sinua kaikki kansat kiittäköön.

Es werden dich preisen die Völker, o Gott; es werden dich preisen die Völker alle.

6 Maa antaa hedelmänsä; siunatkoon meitä Jumala, meidän Jumalamme.

Die Erde gibt ihren Ertrag; Gott, unser Gott, wird uns segnen.

7 Siunatkoon meitä Jumala, ja kaikki maailma peljätköön häntä.

Gott wird uns segnen, und alle Enden der Erde werden ihn fürchten.