Psalmien 66
1 Davidin Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle. Ihastukaa Jumalalle, kaikki maa.
Dé alabanza a Dios toda la tierra.
2 Veisatkaat kiitosta hänen nimensä kunniaksi, ylistäkäät häntä suuresti.
Cantád la gloria de su nombre: ponéd gloria en su alabanza.
3 Sanokaat Jumalalle: kuinka ihmeelliset ovat sinun työs! sinun vihollisiltas pitää puuttuman, sinun suuren väkes tähden.
Decíd a Dios: ¡Cuán terrible eres en tus obras! por la multitud de tu fortaleza se te sujetarán fingidamente todos tus enemigos.
4 Kaikki maa kumartakoon sinua, ja veisatkaan kiitosta sinun nimelles, (Sela)
Toda la tierra te adorará, y cantarán a ti: cantarán a tu nombre. (Selah)
5 Tulkaat ja katsokaat Jumalan tekoja, joka niin ihmeellinen on töissänsä ihmisten lasten seassa.
Veníd, y ved las obras de Dios: terrible en hechos sobre los hijos de los hombres.
6 Hän muuttaa meren kuivaksi, niin että jalkaisin käydään veden ylitse: siitä me hänessä iloitsemme.
Volvió la mar en seco: por el río pasaron a pie; allí nos alegramos en él.
7 Hän hallitsee voimansa kautta ijankaikkisesti, hänen silmänsä katselevat kansoja: eripuraiset ei pidä voiman korottaa itseänsä, (Sela)
El se enseñorea con su fortaleza para siempre: sus ojos atalayan sobre las naciones: los rebeldes no serán ellos ensalzados. (Selah)
8 Kiittäkäät te pakanat, meidän Jumalaamme: kajahtakaan hänen kiitoksensa ääni kauvas,
Bendecíd pueblos a nuestro Dios: y hacéd oír la voz de su loor.
9 Joka meidän sielumme elättää, eikä salli jalkamme liukastella.
El que puso nuestra alma en vida: y no permitió que resbalasen nuestros pies.
10 Sillä sinä, Jumala, olet meitä koetellut, ja valanut meitä niinkuin hopia valetaan.
Porque tú nos probaste, o! Dios: afinástenos, como se afina la plata.
11 Sinä veit meitä vankeuteen, ja panit kuorman meidän lanteillemme.
Metístenos en la red: pusiste apretura en nuestros lomos.
12 Sinä olet antanut ihmiset meidän päämme päällitse mennä: me olemme tuleen ja veteen tulleet, mutta sinä veit meitä ulos, ja virvoitit.
Hiciste subir varón sobre nuestra cabeza: entrámos en fuego y en aguas; y sacástenos a hartura.
13 Sentähden minä menen polttouhrilla sinun huoneeses, ja maksan sinulle lupaukseni,
Entraré pues en tu casa con holocaustos: y pagarte he mis votos,
14 Joita minun huuleni lupasivat, ja minun suuni puhunut on tuskassani.
Que pronunciaron mis labios, y habló mi boca, cuando estaba angustiado.
15 Lihavat polttouhrit minä teen sinulle oinasten suitsutuksella: minä uhraan sinulle naudat kauristen kanssa, (Sela)
Holocaustos de engordados te ofreceré, con perfume de carneros: sacrificaré bueyes y machos de cabrío. (Selah)
16 Tulkaat, kuulkaat te kaikki, jotka Jumalaa pelkäätte: minä ilmoitan, mitä hän minun sielulleni on tehnyt.
Veníd, oíd todos los que teméis a Dios: y contaré lo que ha hecho a mi alma.
17 Häntä minä suullani huusin, ja ylistin kielelläni.
A él hablé en alta voz: y fue ensalzado con mi lengua.
18 Jos minä jotakin vääryyttä pitäisin sydämessäni, niin ei Herra minua kuulisi.
Si yo viera iniquidad en mi corazón, no oyera el Señor.
19 Sentähden Jumala on minua kuullut, ja ottanut vaarin minun rukoukseni äänestä.
Ciertamente oyó Dios: escuchó a la voz de mi oración.
20 Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hylkää rukoustani, eikä käännä laupiuttansa pois minusta!
Bendito Dios, que no apartó mi oración, y su misericordia de mí.
