Psalmien 66
1 Davidin Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle. Ihastukaa Jumalalle, kaikki maa.
NIJINIJ on Ieowa nan jap karoj.
2 Veisatkaat kiitosta hänen nimensä kunniaksi, ylistäkäät häntä suuresti.
Kauleki linan en mar a; kapikapina i melel!
3 Sanokaat Jumalalle: kuinka ihmeelliset ovat sinun työs! sinun vihollisiltas pitää puuttuman, sinun suuren väkes tähden.
Komail potoan on Kot: Meid kapuriamui japwilim omui dodok kan! Japwilim omui imwintiti kapina komui pweki omui manaman.
4 Kaikki maa kumartakoon sinua, ja veisatkaan kiitosta sinun nimelles, (Sela)
Jap karoj en kaudok on komui o kapina komui pweki omui manaman.
5 Tulkaat ja katsokaat Jumalan tekoja, joka niin ihmeellinen on töissänsä ihmisten lasten seassa.
Komail kodo, kilan dodok en Kot, pe a wiawia kan me kapuriamui ren aramaj akan.
6 Hän muuttaa meren kuivaksi, niin että jalkaisin käydään veden ylitse: siitä me hänessä iloitsemme.
A kotin kawukila madau on jap madakon, pwe aramaj en kak alu pon pil o, I waja je peren kidar kaualap.
7 Hän hallitsee voimansa kautta ijankaikkisesti, hänen silmänsä katselevat kansoja: eripuraiset ei pidä voiman korottaa itseänsä, (Sela)
A kotin kakaunda ni a manaman kokolata; jilan i kin ireron wei kan. Me kanudi kan jota kak pwaida.
8 Kiittäkäät te pakanat, meidän Jumalaamme: kajahtakaan hänen kiitoksensa ääni kauvas,
Komail wei kan kapina atail Kot, o komail kalaudela nil omail, pwen lel on waja doo.
9 Joka meidän sielumme elättää, eikä salli jalkamme liukastella.
Me kotin kolekol on kitail maur atail, o jota mued on, na atail en krijedi.
10 Sillä sinä, Jumala, olet meitä koetellut, ja valanut meitä niinkuin hopia valetaan.
Pwe komui Kot me kotin kajonejon kit o kamakelekel kit er, dueta jilper kin kamekelekelda.
11 Sinä veit meitä vankeuteen, ja panit kuorman meidän lanteillemme.
Kom kotin mueid on, jen lodi ni injar o, kom katoutou kin kit men katoutou eu.
12 Sinä olet antanut ihmiset meidän päämme päällitse mennä: me olemme tuleen ja veteen tulleet, mutta sinä veit meitä ulos, ja virvoitit.
Kom kotin mueid on aramaj kai, en tiakedi pon mon at; kit lel on kijiniai o pil; a kom kotin kaptiki jan kit o kakele kit adar.
13 Sentähden minä menen polttouhrilla sinun huoneeses, ja maksan sinulle lupaukseni,
I me i pan pedekilon on nan tanpaj omui, pwen marion ijij, o i pan kapwaiada ai inau on komui.
14 Joita minun huuleni lupasivat, ja minun suuni puhunut on tuskassani.
Duen kil en au ai inaukidar, o duen au ai inda ni ai anjau apwal.
15 Lihavat polttouhrit minä teen sinulle oinasten suitsutuksella: minä uhraan sinulle naudat kauristen kanssa, (Sela)
I pan mairon ijij on komui jip wi kan ianaki adiniai en jip ol, I pan maironki kau ianaki jip o kut akan.
16 Tulkaat, kuulkaat te kaikki, jotka Jumalaa pelkäätte: minä ilmoitan, mitä hän minun sielulleni on tehnyt.
Komail karoj, me majak Kot, kodo re i, i pan kajoi on komail, duen me a kotin wiai on nen i.
17 Häntä minä suullani huusin, ja ylistin kielelläni.
I likwirki on i au ai o i kapinaki i lo i.
18 Jos minä jotakin vääryyttä pitäisin sydämessäni, niin ei Herra minua kuulisi.
Ma i pan lamelame nan monion i, me i pan wiada me jued, Ieowa ap jota pan mani ia.
19 Sentähden Jumala on minua kuullut, ja ottanut vaarin minun rukoukseni äänestä.
A Kot kotin ereki ai kapakap, o a kotin manier ai nidinid.
20 Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hylkää rukoustani, eikä käännä laupiuttansa pois minusta!
Kapina on Kot, me jota kotin mamaleki ai kapakap, o a jota kotiki wei jan ia a kalanan.
