Psalmien 66
1 Davidin Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle. Ihastukaa Jumalalle, kaikki maa.
Az éneklőmesternek; zsoltár, ének. Örvendezz Istennek, oh te egész föld.
2 Veisatkaat kiitosta hänen nimensä kunniaksi, ylistäkäät häntä suuresti.
Énekeljétek az ő nevének dicsőségét; dicsőítsétek az ő dicséretét!
3 Sanokaat Jumalalle: kuinka ihmeelliset ovat sinun työs! sinun vihollisiltas pitää puuttuman, sinun suuren väkes tähden.
Mondjátok Istennek: Mily csudálatosak a te műveid: a te hatalmad nagy volta miatt hízelegnek néked ellenségeid.
4 Kaikki maa kumartakoon sinua, ja veisatkaan kiitosta sinun nimelles, (Sela)
Az egész föld leborul előtted; énekel néked, énekli a te nevedet. (Szela)
5 Tulkaat ja katsokaat Jumalan tekoja, joka niin ihmeellinen on töissänsä ihmisten lasten seassa.
Jőjjetek és lássátok az Isten dolgait; csudálatosak az ő cselekedetei az emberek fiain.
6 Hän muuttaa meren kuivaksi, niin että jalkaisin käydään veden ylitse: siitä me hänessä iloitsemme.
A tengert szárazzá változtatta, a folyamon gyalog mentek át: ott örvendeztünk ő benne.
7 Hän hallitsee voimansa kautta ijankaikkisesti, hänen silmänsä katselevat kansoja: eripuraiset ei pidä voiman korottaa itseänsä, (Sela)
A ki uralkodik az ő hatalmával örökké, szemmel tartja a pogányokat, hogy az engedetlenek fel ne fuvalkodjanak magukban. (Szela)
8 Kiittäkäät te pakanat, meidän Jumalaamme: kajahtakaan hänen kiitoksensa ääni kauvas,
Áldjátok népek a mi Istenünket, és hallassátok az ő dicséretének szavát.
9 Joka meidän sielumme elättää, eikä salli jalkamme liukastella.
A ki megeleveníti lelkünket, s nem engedi, hogy lábaink megtántorodjanak.
10 Sillä sinä, Jumala, olet meitä koetellut, ja valanut meitä niinkuin hopia valetaan.
Mert megpróbáltál minket, oh Isten, megtisztítottál, a mint tisztítják az ezüstöt.
11 Sinä veit meitä vankeuteen, ja panit kuorman meidän lanteillemme.
Hálóba vittél be minket, megszorítottad derekainkat.
12 Sinä olet antanut ihmiset meidän päämme päällitse mennä: me olemme tuleen ja veteen tulleet, mutta sinä veit meitä ulos, ja virvoitit.
Embert ültettél fejünkre, tűzbe-vízbe jutottunk: de kihoztál bennünket bőségre.
13 Sentähden minä menen polttouhrilla sinun huoneeses, ja maksan sinulle lupaukseni,
Elmegyek házadba égőáldozatokkal, lefizetem néked fogadásaimat,
14 Joita minun huuleni lupasivat, ja minun suuni puhunut on tuskassani.
A melyeket ajakim igértek és szájam mondott nyomorúságomban.
15 Lihavat polttouhrit minä teen sinulle oinasten suitsutuksella: minä uhraan sinulle naudat kauristen kanssa, (Sela)
Hízlalt juhokat áldozom néked égőáldozatul, kosok jóillatú áldozatával; ökröket bakokkal együtt áldozom néked. (Szela)
16 Tulkaat, kuulkaat te kaikki, jotka Jumalaa pelkäätte: minä ilmoitan, mitä hän minun sielulleni on tehnyt.
Jőjjetek el és halljátok meg, hadd beszélem el minden istenfélőnek: miket cselekedett az én lelkemmel!
17 Häntä minä suullani huusin, ja ylistin kielelläni.
Hozzá kiálték az én szájammal, és magasztalás volt nyelvem alatt.
18 Jos minä jotakin vääryyttä pitäisin sydämessäni, niin ei Herra minua kuulisi.
Ha hamisságra néztem volna szívemben, meg nem hallgatott volna az én Uram.
19 Sentähden Jumala on minua kuullut, ja ottanut vaarin minun rukoukseni äänestä.
Ámde meghallgatott Isten, figyelmezett könyörgésem szavára.
20 Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hylkää rukoustani, eikä käännä laupiuttansa pois minusta!
Áldott az Isten, a ki nem vetette meg könyörgésemet, és kegyelmét nem vonta meg tőlem.
