< Psalmien 66 >
1 Davidin Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle. Ihastukaa Jumalalle, kaikki maa.
To the chief Musician. A Song: a Psalm. Shout aloud unto God, all the earth:
2 Veisatkaat kiitosta hänen nimensä kunniaksi, ylistäkäät häntä suuresti.
Sing forth the glory of his name, make his praise glorious;
3 Sanokaat Jumalalle: kuinka ihmeelliset ovat sinun työs! sinun vihollisiltas pitää puuttuman, sinun suuren väkes tähden.
Say unto God, How terrible are thy works! because of the greatness of thy strength, thine enemies come cringing unto thee.
4 Kaikki maa kumartakoon sinua, ja veisatkaan kiitosta sinun nimelles, (Sela)
All the earth shall worship thee, and sing psalms unto thee: they shall sing forth thy name. (Selah)
5 Tulkaat ja katsokaat Jumalan tekoja, joka niin ihmeellinen on töissänsä ihmisten lasten seassa.
Come and see the works of God: he is terrible in [his] doings toward the children of men.
6 Hän muuttaa meren kuivaksi, niin että jalkaisin käydään veden ylitse: siitä me hänessä iloitsemme.
He turned the sea into dry [land]; they went through the river on foot: there did we rejoice in him.
7 Hän hallitsee voimansa kautta ijankaikkisesti, hänen silmänsä katselevat kansoja: eripuraiset ei pidä voiman korottaa itseänsä, (Sela)
He ruleth by his power for ever; his eyes observe the nations: let not the rebellious exalt themselves. (Selah)
8 Kiittäkäät te pakanat, meidän Jumalaamme: kajahtakaan hänen kiitoksensa ääni kauvas,
Bless our God, ye peoples, and make the voice of his praise to be heard;
9 Joka meidän sielumme elättää, eikä salli jalkamme liukastella.
Who hath set our soul in life, and suffereth not our feet to be moved.
10 Sillä sinä, Jumala, olet meitä koetellut, ja valanut meitä niinkuin hopia valetaan.
For thou, O God, hast proved us: thou hast tried us, as silver is tried.
11 Sinä veit meitä vankeuteen, ja panit kuorman meidän lanteillemme.
Thou broughtest us into a net, thou didst lay a heavy burden upon our loins;
12 Sinä olet antanut ihmiset meidän päämme päällitse mennä: me olemme tuleen ja veteen tulleet, mutta sinä veit meitä ulos, ja virvoitit.
Thou didst cause men to ride over our head; we went through fire and through water: but thou hast brought us out into abundance.
13 Sentähden minä menen polttouhrilla sinun huoneeses, ja maksan sinulle lupaukseni,
I will go into thy house with burnt-offerings; I will perform my vows to thee,
14 Joita minun huuleni lupasivat, ja minun suuni puhunut on tuskassani.
Which my lips have uttered, and my mouth hath spoken, when I was in trouble.
15 Lihavat polttouhrit minä teen sinulle oinasten suitsutuksella: minä uhraan sinulle naudat kauristen kanssa, (Sela)
I will offer up unto thee burnt-offerings of fatted beasts, with the incense of rams; I will offer bullocks with goats. (Selah)
16 Tulkaat, kuulkaat te kaikki, jotka Jumalaa pelkäätte: minä ilmoitan, mitä hän minun sielulleni on tehnyt.
Come, hear, all ye that fear God, and I will declare what he hath done for my soul.
17 Häntä minä suullani huusin, ja ylistin kielelläni.
I called unto him with my mouth, and he was extolled with my tongue.
18 Jos minä jotakin vääryyttä pitäisin sydämessäni, niin ei Herra minua kuulisi.
Had I regarded iniquity in my heart, the Lord would not hear.
19 Sentähden Jumala on minua kuullut, ja ottanut vaarin minun rukoukseni äänestä.
But God hath heard; he hath attended to the voice of my prayer.
20 Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hylkää rukoustani, eikä käännä laupiuttansa pois minusta!
Blessed be God, who hath not turned away my prayer, nor his loving-kindness from me!