Psalmien 66
1 Davidin Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle. Ihastukaa Jumalalle, kaikki maa.
Til Sangmesteren; en Psalmesang. Raaber med Glæde for Gud al Jorden!
2 Veisatkaat kiitosta hänen nimensä kunniaksi, ylistäkäät häntä suuresti.
Synger Psalmer til hans Navns Ære; giver ham Ære til hans Pris.
3 Sanokaat Jumalalle: kuinka ihmeelliset ovat sinun työs! sinun vihollisiltas pitää puuttuman, sinun suuren väkes tähden.
Siger til Gud: Hvor forfærdelige ere dine Gerninger! for din store Magts Skyld skulle dine Fjender smigre for dig.
4 Kaikki maa kumartakoon sinua, ja veisatkaan kiitosta sinun nimelles, (Sela)
Al Jorden skal tilbede dig og lovsynge dig; de skulle lovsynge dit Navn. (Sela)
5 Tulkaat ja katsokaat Jumalan tekoja, joka niin ihmeellinen on töissänsä ihmisten lasten seassa.
Gaar hen og ser Guds Værk; han er forfærdelig i Gerning imod Menneskens Børn.
6 Hän muuttaa meren kuivaksi, niin että jalkaisin käydään veden ylitse: siitä me hänessä iloitsemme.
Han omvendte Havet til det tørre, de gik til Fods over Floden; der glædede vi os i ham.
7 Hän hallitsee voimansa kautta ijankaikkisesti, hänen silmänsä katselevat kansoja: eripuraiset ei pidä voiman korottaa itseänsä, (Sela)
Han hersker med sin Magt evindelig, hans Øjne vare paa Hedningerne; de genstridige ophøje sig ikke. (Sela)
8 Kiittäkäät te pakanat, meidän Jumalaamme: kajahtakaan hänen kiitoksensa ääni kauvas,
I Folkefærd! lover vor Gud og lader Røsten høres til hans Pris!
9 Joka meidän sielumme elättää, eikä salli jalkamme liukastella.
Han holder vor Sjæl i Live og lader ikke vor Fod snuble.
10 Sillä sinä, Jumala, olet meitä koetellut, ja valanut meitä niinkuin hopia valetaan.
Thi du har prøvet os, o Gud! du har lutret os, ligesom Sølv bliver lutret.
11 Sinä veit meitä vankeuteen, ja panit kuorman meidän lanteillemme.
Du har ført os i Garnet, du lagde et Tryk paa vore Lænder.
12 Sinä olet antanut ihmiset meidän päämme päällitse mennä: me olemme tuleen ja veteen tulleet, mutta sinä veit meitä ulos, ja virvoitit.
Du lod Mennesker fare over vort Hoved; vi ere komne i Ild og i Vand, men du udførte os til at vederkvæges.
13 Sentähden minä menen polttouhrilla sinun huoneeses, ja maksan sinulle lupaukseni,
Jeg vil gaa ind i dit Hus med Brændofre, jeg vil betale dig mine Løfter,
14 Joita minun huuleni lupasivat, ja minun suuni puhunut on tuskassani.
dem, som mine Læber oplode sig med, og min Mund talte, da jeg var i Angest.
15 Lihavat polttouhrit minä teen sinulle oinasten suitsutuksella: minä uhraan sinulle naudat kauristen kanssa, (Sela)
Jeg vil ofre dig Brændoffer af fedt Kvæg og Duften af Vædre; jeg vil tillave Øksne og Bukke. (Sela)
16 Tulkaat, kuulkaat te kaikki, jotka Jumalaa pelkäätte: minä ilmoitan, mitä hän minun sielulleni on tehnyt.
Kommer hid, hører til, alle 1, som frygte Gud, saa vil jeg fortælle, hvad han har gjort ved min Sjæl.
17 Häntä minä suullani huusin, ja ylistin kielelläni.
Til ham raabte jeg med min Mund, og hans Pris kom paa min Tunge.
18 Jos minä jotakin vääryyttä pitäisin sydämessäni, niin ei Herra minua kuulisi.
Dersom jeg havde set Uret i mit Hjerte, da vilde Herren ikke have hørt mig.
19 Sentähden Jumala on minua kuullut, ja ottanut vaarin minun rukoukseni äänestä.
Dog har Gud hørt; han gav Agt paa min Bøns Røst.
20 Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hylkää rukoustani, eikä käännä laupiuttansa pois minusta!
Lovet være Gud, som ikke forskød min Bøn eller vendte sin Miskundhed fra mig!
