Psalmien 66
1 Davidin Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle. Ihastukaa Jumalalle, kaikki maa.
Zborovođi. Pjesma. Psalam.
2 Veisatkaat kiitosta hänen nimensä kunniaksi, ylistäkäät häntä suuresti.
Kliči Bogu, zemljo sva, opjevaj slavu imena njegova, podaj mu hvalu dostojnu.
3 Sanokaat Jumalalle: kuinka ihmeelliset ovat sinun työs! sinun vihollisiltas pitää puuttuman, sinun suuren väkes tähden.
Recite Bogu: “Kako su potresna djela tvoja! Zbog velike sile tvoje dušmani ti laskaju.
4 Kaikki maa kumartakoon sinua, ja veisatkaan kiitosta sinun nimelles, (Sela)
Sva zemlja nek' ti se klanja i nek' ti pjeva, neka pjeva tvom imenu!”
5 Tulkaat ja katsokaat Jumalan tekoja, joka niin ihmeellinen on töissänsä ihmisten lasten seassa.
Dođite i gledajte djela Božja: čuda učini među sinovima ljudskim.
6 Hän muuttaa meren kuivaksi, niin että jalkaisin käydään veden ylitse: siitä me hänessä iloitsemme.
On pretvori more u zemlju suhu te rijeku pregaziše. Stog' se njemu radujmo!
7 Hän hallitsee voimansa kautta ijankaikkisesti, hänen silmänsä katselevat kansoja: eripuraiset ei pidä voiman korottaa itseänsä, (Sela)
Dovijeka vlada jakošću svojom, oči mu paze na narode da se ne izdignu ljudi buntovni.
8 Kiittäkäät te pakanat, meidän Jumalaamme: kajahtakaan hänen kiitoksensa ääni kauvas,
Blagoslivljajte, narodi, Boga našega, razglašujte hvalu njegovu!
9 Joka meidän sielumme elättää, eikä salli jalkamme liukastella.
Našoj je duši darovao život i ne dade da nam posrne noga.
10 Sillä sinä, Jumala, olet meitä koetellut, ja valanut meitä niinkuin hopia valetaan.
Iskušavao si nas teško, Bože, iskušavao ognjem kao srebro.
11 Sinä veit meitä vankeuteen, ja panit kuorman meidän lanteillemme.
Pustio si da u zamku padnemo, stisnuo lancima bokove naše.
12 Sinä olet antanut ihmiset meidän päämme päällitse mennä: me olemme tuleen ja veteen tulleet, mutta sinä veit meitä ulos, ja virvoitit.
Pustio si da nam zajašu za vrat: prošli smo kroz oganj i vodu, onda si pustio da odahnemo.
13 Sentähden minä menen polttouhrilla sinun huoneeses, ja maksan sinulle lupaukseni,
S paljenicama ću u Dom tvoj ući, zavjete ispuniti pred tobom
14 Joita minun huuleni lupasivat, ja minun suuni puhunut on tuskassani.
što ih obećaše usne moje, što ih usta moja u tjeskobi obrekoše.
15 Lihavat polttouhrit minä teen sinulle oinasten suitsutuksella: minä uhraan sinulle naudat kauristen kanssa, (Sela)
Prinijet ću ti paljenice s kadom ovnova, žrtvovati volove i jarad.
16 Tulkaat, kuulkaat te kaikki, jotka Jumalaa pelkäätte: minä ilmoitan, mitä hän minun sielulleni on tehnyt.
Dođite, počujte, koji se Boga bojite, pripovjedit ću što učini duši mojoj!
17 Häntä minä suullani huusin, ja ylistin kielelläni.
Na svoja sam usta njega zvao, jezikom ga hvalio.
18 Jos minä jotakin vääryyttä pitäisin sydämessäni, niin ei Herra minua kuulisi.
Da sam u srcu na zlo mislio, ne bi uslišio Gospod.
19 Sentähden Jumala on minua kuullut, ja ottanut vaarin minun rukoukseni äänestä.
No Bog me uslišio: obazro se na glas molitve moje.
20 Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hylkää rukoustani, eikä käännä laupiuttansa pois minusta!
Blagoslovljen Bog koji mi molitvu ne odbi, naklonosti ne odvrati od mene!
