Psalmien 64

1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Kuule, Jumala, ääntäni, minun valituksessani: varjele elämäni vihollisen pelvosta.

En Psalm Davids, till att föresjunga. Hör, Gud, mina röst, i mine klagan. Bevara mitt lif för den grufveliga fiendan.

2 Peitä minua pahain neuvosta, väärintekiäin metelistä,

Förskyl mig för de ondas församling; för deras hop, som illa göra;

3 Jotka kielensä hiovat niinkuin miekan: he ampuvat myrkyllisillä sanoillansa niinkuin nuolilla;

De der skärpa sina tungor, såsom ett svärd, och skjuta med sina förgiftiga ord, såsom med pilar;

4 Että he salaisesti ampuisivat viatointa: he ampuvat häntä äkisti ilman pelvota.

Att de måga lönliga skjuta den fromma; med hast skjuta de uppå honom, utan all fruktan.

5 He vahvistavat itsensä pahoissa juonissansa ja puhuvat, kuinka he paulat virittäisivät, ja sanovat: kuka taitaa ne nähdä?

De äro djerfve med sin onda anslag, och talas vid, huru de snaror lägga vilja, och säga: Ho kan se dem?

6 He ajattelevat vääryyttä, ja täyttävät sen minkä he ajatelleet ovat; viekkaat ihmiset ja salakavalat sydämet.

De dikta skalkhet, och hållat hemliga; de äro illfundige, och hafva listig skalkastycke före.

7 Mutta Jumala ampuu heitä; äkillinen nuoli on heidän rangaistuksensa.

Men Gud skall hasteliga skjuta dem, så att dem skall svida efter.

8 Heidän oma kielensä pitää heitä langettaman, että jokainen, joka heidät näkee, pakenee heitä.

Deras egen tunga skall fälla dem; så att dem bespotta skall hvar och en, som dem ser.

9 Ja kaikkein ihmisten pitää pelkäämän, ja Jumalan työtä ilmoittaman, ja hänen työnsä ymmärtämän.

Och alla menniskor, som det se, skola frukta sig, och säga: Det hafver Gud gjort; och förmärka, att det är hans gerning.

10 Vanhurskaat pitää Herrassa riemuitseman, ja häneen uskaltaman; ja kaikki vaat sydämet kerskatkoon siitä.

De rättfärdige skola fröjda sig af Herranom, och förtrösta uppå honom, och alla fromma hjertan skola deraf berömma sig.