Psalmien 64

1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Kuule, Jumala, ääntäni, minun valituksessani: varjele elämäni vihollisen pelvosta.

Oye, o! Dios, mi voz en mi oración: guarda mi vida del miedo del enemigo:

2 Peitä minua pahain neuvosta, väärintekiäin metelistä,

Escóndeme del secreto consejo de los malignos: de la conspiración de los que obran iniquidad.

3 Jotka kielensä hiovat niinkuin miekan: he ampuvat myrkyllisillä sanoillansa niinkuin nuolilla;

Que afilaron su lengua, como espada: armaron por su saeta palabra amarga:

4 Että he salaisesti ampuisivat viatointa: he ampuvat häntä äkisti ilman pelvota.

Para asaetar a escondidas al perfecto: de presto le asaetean, y no temen.

5 He vahvistavat itsensä pahoissa juonissansa ja puhuvat, kuinka he paulat virittäisivät, ja sanovat: kuka taitaa ne nähdä?

Afírmanse asimismos sobre palabra mala: tratan de esconder los lazos: dicen: ¿Quién los ha de ver?

6 He ajattelevat vääryyttä, ja täyttävät sen minkä he ajatelleet ovat; viekkaat ihmiset ja salakavalat sydämet.

Inquieren iniquidades; perficionan la inquisición del inquiridor, y lo que inventó lo íntimo de cada uno, y el corazón inventivo.

7 Mutta Jumala ampuu heitä; äkillinen nuoli on heidän rangaistuksensa.

Mas Dios los asaeteará con saeta, de repente serán sus plagas.

8 Heidän oma kielensä pitää heitä langettaman, että jokainen, joka heidät näkee, pakenee heitä.

Y harán caer sobre sí sus mismas lenguas: espantarse han todos los que los vieren.

9 Ja kaikkein ihmisten pitää pelkäämän, ja Jumalan työtä ilmoittaman, ja hänen työnsä ymmärtämän.

Y temerán todos los hombres, y anunciarán la obra de Dios, y entenderán su obra.

10 Vanhurskaat pitää Herrassa riemuitseman, ja häneen uskaltaman; ja kaikki vaat sydämet kerskatkoon siitä.

El justo se alegrará en Jehová, y asegurarse ha en él: y alabarse han todos los rectos de corazón.