Psalmien 64

1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Kuule, Jumala, ääntäni, minun valituksessani: varjele elämäni vihollisen pelvosta.

Til songmeisteren; ein salme av David. Gud, høyr mi røyst når eg klagar, vara mitt liv frå fiende-skræmsla!

2 Peitä minua pahain neuvosta, väärintekiäin metelistä,

Gøym meg for løyndelaget av dei vonde, for den bråkande hop av illgjerningsmenner,

3 Jotka kielensä hiovat niinkuin miekan: he ampuvat myrkyllisillä sanoillansa niinkuin nuolilla;

som kvesser si tunga som eit sverd, siktar med si pil, det beiske ord,

4 Että he salaisesti ampuisivat viatointa: he ampuvat häntä äkisti ilman pelvota.

og vil skjota ned den uskuldige i løynd; brått skyt dei honom og ræddast ikkje.

5 He vahvistavat itsensä pahoissa juonissansa ja puhuvat, kuinka he paulat virittäisivät, ja sanovat: kuka taitaa ne nähdä?

Dei styrkjer seg i si vonde råd, dei fortel at dei vil leggja løynde snaror, dei segjer: «Kven ser deim?»

6 He ajattelevat vääryyttä, ja täyttävät sen minkä he ajatelleet ovat; viekkaat ihmiset ja salakavalat sydämet.

Dei tenkjer upp ugjerningar: «Me er ferdige, tanken er tenkt» - og det indste i mannen og hjarta er djupt.

7 Mutta Jumala ampuu heitä; äkillinen nuoli on heidän rangaistuksensa.

Då skyt Gud deim, pili kjem brått og sårar deim.

8 Heidän oma kielensä pitää heitä langettaman, että jokainen, joka heidät näkee, pakenee heitä.

Dei stupar ned, deira tunge kjem yver deim, alle som ser på deim, rister på hovudet.

9 Ja kaikkein ihmisten pitää pelkäämän, ja Jumalan työtä ilmoittaman, ja hänen työnsä ymmärtämän.

Og alle menneskje ræddast og forkynner Guds gjerning, og hans verk skynar dei.

10 Vanhurskaat pitää Herrassa riemuitseman, ja häneen uskaltaman; ja kaikki vaat sydämet kerskatkoon siitä.

Den rettferdige gleder seg i Herren og flyr til honom, og alle ærlege av hjarta prise seg sæle.