Psalmien 64

1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Kuule, Jumala, ääntäni, minun valituksessani: varjele elämäni vihollisen pelvosta.

Dem Musikmeister, ein Psalm Davids. Höre, o Gott, meine Stimme, wenn ich klage,

2 Peitä minua pahain neuvosta, väärintekiäin metelistä,

Schirme mich vor den Plänen der bösen Buben, vor der lärmenden Rotte der Übeltäter,

3 Jotka kielensä hiovat niinkuin miekan: he ampuvat myrkyllisillä sanoillansa niinkuin nuolilla;

die ihre Zunge schärfen wie ein Schwert, giftige Worte als ihre Pfeile auf den Bogen legen,

4 Että he salaisesti ampuisivat viatointa: he ampuvat häntä äkisti ilman pelvota.

um im Versteck auf den Frommen zu schießen: unversehens schießen sie auf ihn ohne Scheu.

5 He vahvistavat itsensä pahoissa juonissansa ja puhuvat, kuinka he paulat virittäisivät, ja sanovat: kuka taitaa ne nähdä?

Sie ermutigen sich zu bösem Anschlag, verabreden, heimlich Schlingen zu legen; sie denken: »Wer wird sie sehen?«

6 He ajattelevat vääryyttä, ja täyttävät sen minkä he ajatelleet ovat; viekkaat ihmiset ja salakavalat sydämet.

Sie sinnen auf Freveltaten: »Wir sind fertig, der Plan ist fein erdacht!« Und das Innere jedes Menschen und das Herz sind unergründlich.

7 Mutta Jumala ampuu heitä; äkillinen nuoli on heidän rangaistuksensa.

Da trifft sie Gott mit dem Pfeil, urplötzlich fühlen sie sich verwundet:

8 Heidän oma kielensä pitää heitä langettaman, että jokainen, joka heidät näkee, pakenee heitä.

ihre eigene Zunge hat sie zu Fall gebracht; alle, die sie sehen, schütteln das Haupt.

9 Ja kaikkein ihmisten pitää pelkäämän, ja Jumalan työtä ilmoittaman, ja hänen työnsä ymmärtämän.

Da fürchten sich alle Menschen und bekennen: »Das hat Gott getan!« und erwägen sein Walten.

10 Vanhurskaat pitää Herrassa riemuitseman, ja häneen uskaltaman; ja kaikki vaat sydämet kerskatkoon siitä.

Der Gerechte freut sich des HERRN und nimmt seine Zuflucht zu ihm, und alle redlichen Herzen preisen sich glücklich.