Psalmien 64

1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Kuule, Jumala, ääntäni, minun valituksessani: varjele elämäni vihollisen pelvosta.

Dem Sangmeister. Ein Psalm Davids.

2 Peitä minua pahain neuvosta, väärintekiäin metelistä,

Hör, Elohim, mein klagendes Rufen, / Vor dem schrecklichen Feinde bewahre mein Leben!

3 Jotka kielensä hiovat niinkuin miekan: he ampuvat myrkyllisillä sanoillansa niinkuin nuolilla;

Schütze mich vor der Frevler Rotte, / Vor dem lärmenden Haufen der Übeltäter!

4 Että he salaisesti ampuisivat viatointa: he ampuvat häntä äkisti ilman pelvota.

Sie schärfen ihre Zunge wie Schwerter, / Spannen als Pfeile verwundende Reden.

5 He vahvistavat itsensä pahoissa juonissansa ja puhuvat, kuinka he paulat virittäisivät, ja sanovat: kuka taitaa ne nähdä?

Sie schießen heimlich den Frommen, / Treffen ihn plötzlich ohne Scheu.

6 He ajattelevat vääryyttä, ja täyttävät sen minkä he ajatelleet ovat; viekkaat ihmiset ja salakavalat sydämet.

Sie nehmen sich fest das Böse vor; / Sie beschließen, Schlingen zu legen, / Und fragen: "Wer wird sie sehn?"

7 Mutta Jumala ampuu heitä; äkillinen nuoli on heidän rangaistuksensa.

Sie erdenken Frevel: "Wir haben's vollendet, der Plan ist ersonnen!" / Eines jeden Herz ist ein Abgrund.

8 Heidän oma kielensä pitää heitä langettaman, että jokainen, joka heidät näkee, pakenee heitä.

Aber da trifft sie Gott mit dem Pfeil: / Plötzlich sind ihre Wunden da!

9 Ja kaikkein ihmisten pitää pelkäämän, ja Jumalan työtä ilmoittaman, ja hänen työnsä ymmärtämän.

Ihre eigne Zunge bringt sie zu Fall. / Die auf sie sehen, schütteln den Kopf.

10 Vanhurskaat pitää Herrassa riemuitseman, ja häneen uskaltaman; ja kaikki vaat sydämet kerskatkoon siitä.

Da fürchten sich alle, / Verkünden das Tun Elohims / Und betrachten sein Werk. Der Gerechte freut sich in Jahwe und fliehet zu ihm. / Sein rühmen sich alle redlichen Herzen.