< Psalmien 64 >
1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Kuule, Jumala, ääntäni, minun valituksessani: varjele elämäni vihollisen pelvosta.
O Dieu, écoute ma voix quand je parle; garantis ma vie contre l'ennemi qui m'épouvante!
2 Peitä minua pahain neuvosta, väärintekiäin metelistä,
Mets-moi à couvert du complot des méchants, du tumulte des ouvriers d'iniquité;
3 Jotka kielensä hiovat niinkuin miekan: he ampuvat myrkyllisillä sanoillansa niinkuin nuolilla;
Qui aiguisent leur langue comme une épée, qui ajustent comme une flèche leur parole amère,
4 Että he salaisesti ampuisivat viatointa: he ampuvat häntä äkisti ilman pelvota.
Pour tirer en secret sur l'innocent; ils tirent soudain contre lui, et n'ont point de crainte.
5 He vahvistavat itsensä pahoissa juonissansa ja puhuvat, kuinka he paulat virittäisivät, ja sanovat: kuka taitaa ne nähdä?
Ils s'affermissent dans un mauvais dessein; ils ne parlent que de cacher des pièges; ils disent: Qui le verra?
6 He ajattelevat vääryyttä, ja täyttävät sen minkä he ajatelleet ovat; viekkaat ihmiset ja salakavalat sydämet.
Ils inventent des fraudes: Nous voilà prêts; le plan est formé! Et leur pensée secrète, le cœur de chacun est un abîme.
7 Mutta Jumala ampuu heitä; äkillinen nuoli on heidän rangaistuksensa.
Mais Dieu leur lance une flèche; soudain les voilà frappés.
8 Heidän oma kielensä pitää heitä langettaman, että jokainen, joka heidät näkee, pakenee heitä.
Ceux que leur langue attaquait, les ont renversés; tous ceux qui les voient hochent la tête.
9 Ja kaikkein ihmisten pitää pelkäämän, ja Jumalan työtä ilmoittaman, ja hänen työnsä ymmärtämän.
Les hommes sont tous saisis de crainte; ils racontent l'œuvre de Dieu, et considèrent ce qu'il a fait.
10 Vanhurskaat pitää Herrassa riemuitseman, ja häneen uskaltaman; ja kaikki vaat sydämet kerskatkoon siitä.
Le juste se réjouira en l'Éternel, et se retirera vers lui; tous ceux qui ont le cœur droit s'en glorifieront.