Psalmien 63

1 Davidin Psalmi, kuin hän oli Juudan korvessa. Jumala, sinä olet minun Jumalani! Varhain minä sinua etsin: sinua minun sieluni janoo, minun lihani halaa sinua karkiassa ja kuivassa maassa, joka vedetöin on.

Psalmus David, Cum esset in deserto Idumææ. Deus Deus meus ad te de luce vigilo. Sitivit in te anima mea, quam multipliciter tibi caro mea.

2 Niinkuin minä näin sinun pyhässä, katsellakseni sinun voimaas ja kunniaas;

In terra deserta, et invia, et inaquosa: sic in sancto apparui tibi, ut viderem virtutem tuam, et gloriam tuam.

3 Sillä sinun laupiutes on parempi kuin elämä: minun huuleni pitää sinua kiittämän.

Quoniam melior est misericordia tua super vitas: labia mea laudabunt te.

4 Niin minä tahdon kunnioittaa sinua minun elinaikanani, ja minun käteni nostaa ylös sinun nimees.

Sic benedicam te in vita mea: et in nomine tuo levabo manus meas.

5 Niinkuin lihavuudella ja rasvalla pitää minun sieluni ravittaman: ja minun suuni pitää kiittämän iloisilla huulilla.

Sicut adipe et pinguedine repleatur anima mea: et labiis exultationis laudabit os meum.

6 Kuin minä vuoteeseni lasken, niin minä muistan sinua: kuin minä herään, niin minä puhun sinusta.

Si memor fui tui super stratum meum, in matutinis meditabor in te:

7 Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipeis varjon alla minä kerskaan.

quia fuisti adiutor meus. Et in velamento alarum tuarum exultabo,

8 Minun sieluni riippuu sinussa: sinun oikia kätes minun tukee.

adhæsit anima mea post te: me suscepit dextera tua.

9 Mutta he etsivät kadottaaksensa minun sieluni: heidän täytyy maan alle mennä.

Ipsi vero in vanum quæsierunt animam meam, introibunt in inferiora terræ:

10 Heidän pitää miekkaan lankeeman, ketuille osaksi tuleman.

tradentur in manus gladii, partes vulpium erunt.

11 Mutta kuninkaan pitää iloitseman Jumalassa: joka hänen kauttansa vannoo, se kunnioitetaan; sillä valhetteliain suu pitää tukittaman.

Rex vero lætabitur in Deo, laudabuntur omnes qui iurant in eo: quia obstructum est os loquentium iniqua.