Psalmien 61

1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, kanteleilla. Kuule, Jumala, minun huutoni: ota vaari minun rukouksestani.

För sångmästaren, till strängaspel; av David.

2 Maan äärestä minä huudan sinun tykös, koska minun sydämeni näännyksissä on: vie minua siis korkialle kalliolle.

Hör, o Gud, mitt rop, akta på min bön.

3 Sillä sinä olet minun turvani, vahva torni vihollisten edessä.

Från jordens ända ropar jag till dig, ty mitt hjärta försmäktar; för mig upp på en klippa, som är mig alltför hög.

4 Minä tahdon asua sinun majassas ijankaikkisesti, ja uskaltaa sinun siipeis varjon alle, (Sela)

Ty du är min tillflykt, ett starkt torn mot fienden.

5 Sillä sinä, Jumala, kuulet minun lupaukseni, ja annat perinnön niille, jotka sinun nimeäs pelkäävät.

Låt mig bo i din hydda evinnerligen; under dina vingars beskärm tager jag min tillflykt. (Sela)

6 Sinä annat kuninkaalle pitkän ijän, että hänen vuotensa olisivat suvusta sukuun.

Ty du, o Gud, hör mina löften, åt dem som frukta ditt namn giver du en arvedel.

7 Että hän alati pysyis Jumalan edessä: osoita hänelle laupiutta ja totuutta, jotka häntä varjelisivat.

Du förökar konungens dagar; hans år skola vara från släkte till släkte.

8 Niin minä veisaan kiitosta sinun nimelles ijankaikkisesti, maksaakseni minun lupaustani päivä päivältä.

Må han sitta på sin tron inför Gud evinnerligen; låt nåd och trofasthet bevara honom. Då skall jag lovsjunga ditt namn till evig tid, i det jag får infria mina löften dag efter dag.