Psalmien 61

1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, kanteleilla. Kuule, Jumala, minun huutoni: ota vaari minun rukouksestani.

Deja que mi llanto venga a ti, oh Dios; deja que tus oídos estén abiertos a mi oración.

2 Maan äärestä minä huudan sinun tykös, koska minun sydämeni näännyksissä on: vie minua siis korkialle kalliolle.

Desde el fin de la tierra enviaré mi clamor a ti, cuando mi corazón esté vencido: llévame a la roca que es demasiado alta para mí.

3 Sillä sinä olet minun turvani, vahva torni vihollisten edessä.

Porque tú has sido mi lugar secreto, y mi torre alta de aquellos que hicieron guerra contra mí.

4 Minä tahdon asua sinun majassas ijankaikkisesti, ja uskaltaa sinun siipeis varjon alle, (Sela)

Haré tu tienda mi lugar de reposo para siempre; me guardaré bajo la protección de tus alas. (Selah)

5 Sillä sinä, Jumala, kuulet minun lupaukseni, ja annat perinnön niille, jotka sinun nimeäs pelkäävät.

Porque tú, oh Dios, has respondido a mis oraciones; me has dado la herencia de aquellos que dan honor a tu nombre.

6 Sinä annat kuninkaalle pitkän ijän, että hänen vuotensa olisivat suvusta sukuun.

Le darás al rey una larga vida; y harás que sus años se prolonguen a través de las generaciones.

7 Että hän alati pysyis Jumalan edessä: osoita hänelle laupiutta ja totuutta, jotka häntä varjelisivat.

Que el asiento de su autoridad esté delante de Dios para siempre; que la misericordia y la rectitud lo mantengan a salvo.

8 Niin minä veisaan kiitosta sinun nimelles ijankaikkisesti, maksaakseni minun lupaustani päivä päivältä.

Haré también canciones en alabanza de tu nombre para siempre, dando a Dios lo que es correcto día tras día.