Psalmien 61

1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, kanteleilla. Kuule, Jumala, minun huutoni: ota vaari minun rukouksestani.

Oye, o! Dios, mi clamor; está atento a mi oración.

2 Maan äärestä minä huudan sinun tykös, koska minun sydämeni näännyksissä on: vie minua siis korkialle kalliolle.

Desde el cabo de la tierra clamaré a ti, cuando desmayare mi corazón; a la peña más alta que yo, llévame.

3 Sillä sinä olet minun turvani, vahva torni vihollisten edessä.

Porque tú has sido mi refugio; torre de fortaleza delante del enemigo.

4 Minä tahdon asua sinun majassas ijankaikkisesti, ja uskaltaa sinun siipeis varjon alle, (Sela)

Yo habitaré en tu tabernáculo para siempre; estaré seguro en el escondedero de tus alas.

5 Sillä sinä, Jumala, kuulet minun lupaukseni, ja annat perinnön niille, jotka sinun nimeäs pelkäävät.

Porque tú, o! Dios, has oído mis votos; has dado heredad a los que temen tu nombre.

6 Sinä annat kuninkaalle pitkän ijän, että hänen vuotensa olisivat suvusta sukuun.

Días sobre días añadirás al rey: sus años serán como generación y generación.

7 Että hän alati pysyis Jumalan edessä: osoita hänelle laupiutta ja totuutta, jotka häntä varjelisivat.

El estará para siempre delante de Dios; misericordia y verdad apercibe que le conserven.

8 Niin minä veisaan kiitosta sinun nimelles ijankaikkisesti, maksaakseni minun lupaustani päivä päivältä.

Así cantaré tu nombre para siempre, pagando mis votos cada día.