Psalmien 61

1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, kanteleilla. Kuule, Jumala, minun huutoni: ota vaari minun rukouksestani.

Sliši moj klic, oh Bog, prisluhni moji molitvi.

2 Maan äärestä minä huudan sinun tykös, koska minun sydämeni näännyksissä on: vie minua siis korkialle kalliolle.

Od konca zemlje bom klical k tebi, ko je moje srce preplavljeno. Vôdi me k skali, ki je višja kakor jaz.

3 Sillä sinä olet minun turvani, vahva torni vihollisten edessä.

Kajti zame si bil zatočišče in močna trdnjava pred sovražnikom.

4 Minä tahdon asua sinun majassas ijankaikkisesti, ja uskaltaa sinun siipeis varjon alle, (Sela)

V tvojem šotorskem svetišču bom ostal na veke. Zaupal bom v skrivališče tvojih peruti. (Sela)

5 Sillä sinä, Jumala, kuulet minun lupaukseni, ja annat perinnön niille, jotka sinun nimeäs pelkäävät.

Kajti ti, oh Bog, si uslišal moje zaobljube; dal si mi dediščino tistih, ki se bojijo tvojega imena.

6 Sinä annat kuninkaalle pitkän ijän, että hänen vuotensa olisivat suvusta sukuun.

Kralju boš podaljšal življenje in njegova leta kakor mnoge rodove.

7 Että hän alati pysyis Jumalan edessä: osoita hänelle laupiutta ja totuutta, jotka häntä varjelisivat.

Pred Bogom bo on ostal na veke. O pripravi usmiljenje in resnico, ki ga lahko varuje.

8 Niin minä veisaan kiitosta sinun nimelles ijankaikkisesti, maksaakseni minun lupaustani päivä päivältä.

Tako bom na veke prepeval hvalo tvojemu imenu, da bom lahko dnevno opravljal svoje zaobljube.