Psalmien 61

1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, kanteleilla. Kuule, Jumala, minun huutoni: ota vaari minun rukouksestani.

A karmesternek. Hárfajátékra. Dávidtól. Halljad Isten fohászomat, figyelj imádságomra!

2 Maan äärestä minä huudan sinun tykös, koska minun sydämeni näännyksissä on: vie minua siis korkialle kalliolle.

A föld végéről hozzád kiáltok föl, mikor szívem elborul; sziklára, mely magas nekem, vezérelj engem.

3 Sillä sinä olet minun turvani, vahva torni vihollisten edessä.

Mert menedék voltál nekem, erős torony ellenség elől.

4 Minä tahdon asua sinun majassas ijankaikkisesti, ja uskaltaa sinun siipeis varjon alle, (Sela)

Hadd időzöm sátradban örökké, keresek menedéket szárnyaid rejtekében. Széla.

5 Sillä sinä, Jumala, kuulet minun lupaukseni, ja annat perinnön niille, jotka sinun nimeäs pelkäävät.

Mert te, Isten, hallgattál fogadásaimra, megadod neved tisztelőinek örökségét.

6 Sinä annat kuninkaalle pitkän ijän, että hänen vuotensa olisivat suvusta sukuun.

Napokat tégy hozzá a király napjaihoz, évei annyi mint nemzedék meg nemzedék!

7 Että hän alati pysyis Jumalan edessä: osoita hänelle laupiutta ja totuutta, jotka häntä varjelisivat.

Székeljen örökké Isten előtt, szeretet és hűség, rendeld, hogy megóvják!

8 Niin minä veisaan kiitosta sinun nimelles ijankaikkisesti, maksaakseni minun lupaustani päivä päivältä.

Ekképen hadd zengem nevedet mindétig, hogy megfizessem fogadásaimat napról napra!