Psalmien 60
1 Davidin kultainen kappale, edelläveisaajalle, kultaisesta seppeleen kukkaisesta opettamaan, Kuin hän oli sotinut Syrialaisten kanssa Mesopotamiasta, ja Zoban Syrialaisten kanssa; kuin Joab palasi, ja löi Suolalaaksossa kaksitoistakymmentä tuhatta Edomilaista. Jumala, sinä joka olet meitä lykännyt pois, hajoittanut meitä ja ollut vihainen, palaja taas meidän tykömme.
TO THE OVERSEER. [SET] ON “LILY OF TESTIMONY.” A MIKTAM OF DAVID, TO TEACH, IN HIS STRIVING WITH ARAM-NAHARAIM AND WITH ARAM-ZOBAH, WHEN JOAB TURNS BACK AND STRIKES EDOM IN THE VALLEY OF SALT—TWELVE THOUSAND. O God, You had cast us off, You had broken us—had been angry! You turn back to us.
2 Sinä joka maan liikuttanut ja halaissut olet, paranna hänen rakonsa, joka niin haljennut on.
You have caused the land to tremble, You have broken it, Heal its breaches, for it has moved.
3 Sinä olet kansalles kovuutta osoittanut, ja meitä kompastuksen viinalla juottanut.
You have shown Your people a hard thing, You have caused us to drink wine of trembling.
4 Sinä annoit lipun niille, jotka sinua pelkäävät, jolla he itsensä ojensivat ylös, totuuden tähden, (Sela)
You have given an ensign to those fearing You, To be lifted up as an ensign Because of truth. (Selah)
5 Että sinun ystäväs vapahdetuksi tulisivat: niin auta nyt oikialla kädelläs, ja kuule meidän rukouksemme.
That Your beloved ones may be drawn out, Save [with] Your right hand, and answer us.
6 Jumala on puhunut pyhässänsä, siitä minä iloitsen: minä tahdon jakaa Sikemin ja mitata Sukkotin laakson.
God has spoken in His holiness: I exult—I apportion Shechem, And I measure the Valley of Succoth,
7 Gilead on minun, minun on Manasse, Ephrain on minun pääni voima: Juuda on minulle lainopettaja.
Gilead [is] Mine, and Manasseh [is] Mine, And Ephraim [is] the strength of My head, Judah [is] My lawgiver,
8 Moab on minun pesinpatani, Edomin ylitse heitän minä kenkäni: sinä Philistea, iloitse minusta.
Moab [is] My pot for washing, Over Edom I cast My shoe, Shout, concerning Me, O Philistia.
9 Kuka vie minun vahvaan kaupunkiin? kuka johdattaa minun Edomiin?
Who brings me [to] a city of bulwarks? Who has led me to Edom?
10 Etkös sinä, Jumala, joka meitä lykkäsit pois? ja etkö sinä, Jumala, lähde ulos meidän sotaväkemme kanssa?
Is it not You, O God? Have You cast us off? And do You not go forth, O God, with our hosts?
11 Saata meille apu tuskasta; sillä ihmisten apu on turha.
Give to us help from adversity, And the deliverance of man [is] vain.
12 Jumalassa tahdomme me voimalliset työt tehdä: ja hän tallaa alas meidän vihollisemme.
We do mightily in God, And He treads down our adversaries!
