Psalmien 60
1 Davidin kultainen kappale, edelläveisaajalle, kultaisesta seppeleen kukkaisesta opettamaan, Kuin hän oli sotinut Syrialaisten kanssa Mesopotamiasta, ja Zoban Syrialaisten kanssa; kuin Joab palasi, ja löi Suolalaaksossa kaksitoistakymmentä tuhatta Edomilaista. Jumala, sinä joka olet meitä lykännyt pois, hajoittanut meitä ja ollut vihainen, palaja taas meidän tykömme.
For the end, for them that shall yet be changed; for an inscription by David for instruction, when he [had] burned Mesopotamia of Syria, and Syria Sobal, and Joab [had] returned and struck [in] the valley of salt twelve thousand. O God, you have rejected and destroyed us; you have been angry, yet have pitied us.
2 Sinä joka maan liikuttanut ja halaissut olet, paranna hänen rakonsa, joka niin haljennut on.
You have shaken the earth, and troubled it; heal its breaches, for it has been shaken.
3 Sinä olet kansalles kovuutta osoittanut, ja meitä kompastuksen viinalla juottanut.
You have shown your people hard things: you has made us drink the wine of astonishment.
4 Sinä annoit lipun niille, jotka sinua pelkäävät, jolla he itsensä ojensivat ylös, totuuden tähden, (Sela)
You have given a token to them that fear you, that they might flee from the bow. (Pause)
5 Että sinun ystäväs vapahdetuksi tulisivat: niin auta nyt oikialla kädelläs, ja kuule meidän rukouksemme.
That your beloved ones may be delivered; save with your right hand, and hear me.
6 Jumala on puhunut pyhässänsä, siitä minä iloitsen: minä tahdon jakaa Sikemin ja mitata Sukkotin laakson.
God has spoken in his holiness; I will rejoice, and divide Sicima, and measure out the valley of tents.
7 Gilead on minun, minun on Manasse, Ephrain on minun pääni voima: Juuda on minulle lainopettaja.
Galaad is mine, and Manasse is mine; and Ephraim is the strength of my head;
8 Moab on minun pesinpatani, Edomin ylitse heitän minä kenkäni: sinä Philistea, iloitse minusta.
Judas is my king; Moab is the caldron of my hope; over Idumea will I stretch out my shoe; the Philistines have been subjected to me.
9 Kuka vie minun vahvaan kaupunkiin? kuka johdattaa minun Edomiin?
Who will lead me into the fortified city? who will guide me as far a Idumea?
10 Etkös sinä, Jumala, joka meitä lykkäsit pois? ja etkö sinä, Jumala, lähde ulos meidän sotaväkemme kanssa?
Will not you, O God, who have cast us off? and will not you, O God, go forth with our forces?
11 Saata meille apu tuskasta; sillä ihmisten apu on turha.
Give us help from trouble: for vain is the deliverance of man.
12 Jumalassa tahdomme me voimalliset työt tehdä: ja hän tallaa alas meidän vihollisemme.
In God will we do valiantly; and he shall bring to nothing them that harass us.
