Psalmien 60
1 Davidin kultainen kappale, edelläveisaajalle, kultaisesta seppeleen kukkaisesta opettamaan, Kuin hän oli sotinut Syrialaisten kanssa Mesopotamiasta, ja Zoban Syrialaisten kanssa; kuin Joab palasi, ja löi Suolalaaksossa kaksitoistakymmentä tuhatta Edomilaista. Jumala, sinä joka olet meitä lykännyt pois, hajoittanut meitä ja ollut vihainen, palaja taas meidän tykömme.
For the Leader; upon Shushan Eduth; Michtam of David, to teach; when he strove with Aram-naharaim and with Aram-zobah, and Joab returned, and smote of Edom in the Valley of Salt twelve thousand. O God, Thou hast cast us off, Thou hast broken us down; Thou hast been angry; O restore us.
2 Sinä joka maan liikuttanut ja halaissut olet, paranna hänen rakonsa, joka niin haljennut on.
Thou hast made the land to shake, Thou hast cleft it; heal the breaches thereof; for it tottereth.
3 Sinä olet kansalles kovuutta osoittanut, ja meitä kompastuksen viinalla juottanut.
Thou hast made Thy people to see hard things; Thou hast made us to drink the wine of staggering.
4 Sinä annoit lipun niille, jotka sinua pelkäävät, jolla he itsensä ojensivat ylös, totuuden tähden, (Sela)
Thou hast given a banner to them that fear Thee, that it may be displayed because of the truth. (Selah)
5 Että sinun ystäväs vapahdetuksi tulisivat: niin auta nyt oikialla kädelläs, ja kuule meidän rukouksemme.
That Thy beloved may be delivered, save with Thy right hand, and answer me.
6 Jumala on puhunut pyhässänsä, siitä minä iloitsen: minä tahdon jakaa Sikemin ja mitata Sukkotin laakson.
God spoke in His holiness, that I would exult; that I would divide Shechem, and mete out the valley of Succoth.
7 Gilead on minun, minun on Manasse, Ephrain on minun pääni voima: Juuda on minulle lainopettaja.
Gilead is mine, and Manasseh is mine; Ephraim also is the defence of my head; Judah is my sceptre.
8 Moab on minun pesinpatani, Edomin ylitse heitän minä kenkäni: sinä Philistea, iloitse minusta.
Moab is my washpot; upon Edom do I cast my shoe; Philistia, cry aloud because of me!
9 Kuka vie minun vahvaan kaupunkiin? kuka johdattaa minun Edomiin?
Who will bring me into the fortified city? Who will lead me unto Edom?
10 Etkös sinä, Jumala, joka meitä lykkäsit pois? ja etkö sinä, Jumala, lähde ulos meidän sotaväkemme kanssa?
Hast not Thou, O God, cast us off? And Thou goest not forth, O God, with our hosts.
11 Saata meille apu tuskasta; sillä ihmisten apu on turha.
Give us help against the adversary; for vain is the help of man.
12 Jumalassa tahdomme me voimalliset työt tehdä: ja hän tallaa alas meidän vihollisemme.
Through God we shall do valiantly; for He it is that will tread down our adversaries.
