Psalmien 59
1 Davidin kultainen kappale, ettei hän hukkunut, kuin Saul lähetti hänen huonettansa piirittämään, saadaksensa häntä tappaa. Pelasta minua vihollisistani, Jumala, ja varjele minua niistä, jotka itseänsä asettavat minua vastaan.
Au maître de chant. Ne détruis pas! Hymne de David. Lorsque Saül envoya garder sa maison pour le mettre à mort. Délivre-moi de mes ennemis, ô mon Dieu, protège-moi contre mes adversaires.
2 Pelasta minua pahointekiöistä, ja auta minua murhamiehistä;
Délivre-moi de ceux qui commettent l'iniquité, et sauve-moi des hommes de sang.
3 Sillä katso, Herra, he väijyvät sieluani: väkevät kokoontuvat minua vastaan, ilman minun syytäni ja rikostani.
Car voici qu'ils sont aux aguets pour m'ôter la vie; des hommes violents complotent contre moi; sans que je sois coupable, sans que j'aie péché, Yahweh
4 He juoksevat ilman syytä, ja valmistavat itseänsä: nouse tulemaan minua vastaan ja katsomaan.
malgré mon innocence ils accourent et s'embusquent. Éveille-toi, viens au-devant de moi et regarde.
5 Ja sinä, Herra Jumala Zebaot, Israelin Jumala, herää etsimään kaikkia pakanoita: älä ketään heistä armahda, jotka niin väkivaltaisesti vääryyttä tekevät, (Sela)
Toi, Yahweh, Dieu des armées, Dieu d'Israël, lève-toi pour châtier toutes les nations, sois sans pitié pour ces traîtres et ces malfaiteurs! — Séla.
6 He tulkoon taas ehtoona, ja ulvokaan niinkuin koira, ja samotkaan ympäri kaupungin.
Ils reviennent le soir, ils grondent comme le chien, ils font le tour de la ville.
7 Katso, he puhuvat suullansa: miekat ovat heidän huulissansa, kuka sen kuulis.
Voici que leur bouche vomit l'injure, il y a des glaives sur leurs lèvres: " Qui est-ce qui entend? " disent-ils.
8 Mutta sinä, Herra, naurat heitä, ja pilkkaat kaikkia pakanoita.
Et toi, Yahweh, tu te ris d'eux, tu te moques de toutes les nations!
9 Heidän väkevyytensä edestä minä turvaan sinun tykös; sillä Jumala on minun varjelukseni.
Ma force, c'est vers toi que je regarderai, car Dieu est ma forteresse.
10 Jumala osoittaa minulle runsaasti laupiutensa, Jumala antaa minun nähdä koston vihollisistani.
Le Dieu qui m'est propice viendra au-devant de moi; Dieu me fera contempler mes ennemis.
11 Älä heitä tapa, ettei minun kansani sitä unohtaisi: hajoita heitä voimallas, ja lyö heitä maahan, Herra meidän kilpemme.
Ne les tue pas, de peur que mon peuple n'oublie; fais-les errer par ta puissance et renverse-les, ô Seigneur, notre bouclier.
12 Heidän huultensa puhe on heidän suunsa synti: ja he käsitetään ylpeydessänsä: ja he juttelevat kirouksia ja valhetta.
Leur bouche pèche à chaque parole de leurs lèvres; qu'ils soient pris dans leur propre orgueil, à cause des malédictions et des mensonges qu'ils profèrent!
13 Pyyhi heitä pois vihassas, pyyhi heitä pois, ettei he olisikaan; että he ymmärtäisivät sen, että Jumala hallitsee Jakobissa, hamaan maailman ääriin asti, (Sela)
Détruis-les dans ta fureur, détruis-les, et qu'ils ne soient plus; qu'ils sachent que Dieu règne sur Jacob, jusqu'aux extrémités de la terre! — Séla.
14 He tulkoon taas ehtoona, ja ulvokaan niinkuin koira, ja samotkaan ympäri kaupungin.
Ils reviennent le soir; ils grondent comme le chien, ils font le tour de la ville.
15 Anna heidän juosta sinne ja tänne ruoan tähden; ja ulvokaan, koska ei he ravituksi tule.
Ils errent çà et là, cherchant leur proie, et ils grognent s'ils ne sont pas rassasiés.
16 Mutta minä veisaan sinun väkevyyttäs, ja varhain kerskaan sinun laupiuttas; sillä sinä olet minun varjelukseni ja turvani minun hädässäni.
Et moi, je chanterai ta force, et le matin je célébrerai ta bonté; car tu es ma forteresse, un refuge au jour de mon angoisse.
17 Sinä olet minun väkevyyteni, sinulle minä kiitosta veisaan; sillä sinä Jumala olet minun varjelukseni ja minun armollinen Jumalani.
O ma force, je chanterai en ton honneur, car Dieu est ma forteresse, le Dieu qui m'est propice.
