Psalmien 57
1 Davidin kultainen kappale, edelläveisaajalle, ettei hän hukkunut, kuin hän Saulin edestä pakeni luolaan. Jumala, ole minulle armollinen, ole minulle armollinen; sillä sinuun minun sieluni uskaltaa, ja sinun siipeis varjon alle minä turvaan siihenasti, että ahdistukset ohitse käyvät.
Þennan sálm orti Davíð þegar hann flýði inn í hellinn undan Sál. (Sjá 1. Sam. 22:1‑2 og 24:1‑9). Ó Guð, vertu mér náðugur, því að ég treysti þér. Ég vil leita skjóls undir vængjum þínum uns storminn hefur lægt.
2 Minä huudan korkeimman Jumalan tykö, sen Jumalan tykö, joka minun vaivani päälle lopun tekee.
Ég hrópa til Guðs hins hæsta, hans sem leysir öll mín mál.
3 Hän lähettää taivaasta, ja varjelee minua, ja antaa ne häpiään tulla, jotka minua tahtovat niellä ylös, (Sela) lähettäköön Jumala armonsa ja totuutensa.
Hann sendir mér hjálp frá himnum og frelsar mig vegna elsku sinnar og trúfesti. Hann mun bjarga mér frá lygurum sem sitja um líf mitt.
4 Minun sieluni makaa jalopeurain keskellä, jotka ovat niinkuin tulen liekki; ihmisten lapset, joiden hampaat ovat keihäs ja nuolet, ja heidän kielensä terävä miekka.
Ég er umkringdur ofstopamönnum – glefsandi úlfum. Tennur þeirra eru hvassari en örvar og spjót og tungurnar beittari en sverð!
5 Korota itses, Jumala, taivasten ylitse ja sinun kunnias ylitse kaiken maan.
Drottinn, lofað sé nafn þitt á himnum! Láttu dýrð þína líka birtast á jörðu!
6 Verkon he virittivät minun käymiseni eteen, ja minun sieluni vältti: kuopan he kaivoivat minun eteeni, ja siihen he itse lankesivat, (Sela)
Óvinir mínir hafa lagt gildru fyrir mig. Þeir hafa grafið mér gryfju. Ég er mæddur og kvíðinn. En! Eitt veit ég: Þeir munu sjálfir falla í hana!
7 Valmis on sydämeni, Jumala, valmis on sydämeni veisaamaan ja kiittämään.
Guð minn, nú er hjarta mitt rótt og ég treysti þér. Ég vil lofa þig!
8 Herää kunniani, herää psaltari ja kantele, varhain minä tahdon herätä.
Rís þú nú upp, sál mín! Vakna þú harpa og gígja! Bjóddu morgunroðann velkominn með söng!
9 Herra, sinua minä tahdon kiittää kansain seassa, ja veisata pakanain seassa.
Allir landsbúar heyra þakkargjörð mína. Ég vil syngja þér lof meðal þjóðanna.
10 Sillä sinun armos on suuri hamaan taivaisiin asti, ja sinun totuutes pilviin asti.
Miskunn þín er há eins og himinninn og trúfesti þín nær til skýjanna.
11 Korota itses, Jumala, taivasten ylitse, ja sinun kunnias ylitse kaiken maan.
Þú ert hærri en hæstu himnar, ó, Guð. Láttu dýrð þína breiðast yfir gjörvalla jörðina.
