Psalmien 56
1 Davidin kultainen kappale mykästä mettisestä muukalaisten seassa, kuin Philistealaiset käsittivät hänen Gatissa. Jumala, ole minulle armollinen; sillä ihmiset tahtovat minua niellä ylös: joka päivä he sotivat ja ahdistavat minua.
For the music director. According to “Dove on Distant Oaks.” A psalm (miktam) of David concerning the time the Philistines captured him in Gath. God, please be gracious to me, for people are persecuting me; my attackers fight against me all day long.
2 Minun kadehtiani tahtovat joka päivä minua niellä ylös; sillä moni sotii ylpiästi minua vastaan.
My enemies chase me down all the time—there are many of them, attacking me in their arrogance.
3 Kuin minä pelkään, niin minä toivon sinuun.
But when I'm afraid, I trust in you.
4 Jumalassa minä kerskaan hänen sanaansa: Jumalaan minä toivon, en minä pelkää: mitä liha minun tekis?
I thank God for his promises. I trust in God, so why should I be fearful? What can mere human beings do to me?
5 Joka päivä he minun sanojani kääntelevät; kaikki heidän ajatuksensa ovat pahuuteen minua vastaan.
They constantly twist my words against me; they spend all their time thinking of evil things to do to me.
6 He pitävät yhtä, ja väijyvät, ja ottavat minun askeleistani vaarin, kuinka he minun sieluni käsittäisivät.
They gather together in their hiding places to keep watch on me, hoping to kill me.
7 Pitäiskö heidän vääryydestänsä pääsemän? Syökse, Jumala, se kansa alas vihassas.
Will they escape when they do so much evil? God, in anger bring these people down!
8 Sinä olet lukenut minun kulkemukseni: sinä panet minun kyyneleeni leiliis: eikö ne ole sinun kirjassas?
You've kept track of all my wanderings. You've collected all my tears in your bottle. You've kept a record of each one.
9 Silloin pitää viholliseni kääntämän heitänsä takaperin, sinä päivänä, kuin minä huudan: sen minä tiedän, ettäs minun Jumalani olet.
Then those who hate me will run away when I call for your help. For I know this: God is for me!
10 Jumalassa minä kerskaan hänen sanaansa: Herrassa minä kerskaan hänen sanaansa.
I thank God for his promises. I thank the Lord for his promises.
11 Jumalaan minä toivon, en minä pelkää: mitä ihminen tekis?
I trust in God, so why should I be fearful? What can mere human beings do to me?
12 Minä olen sinulle, Jumala, luvannut, minä tahdon sinua kiittää.
God, I will keep my promises to you. I will give thank offerings to you,
13 Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun jalkani lankeemisesta; että minä vaeltaisin Jumalan edessä eläväin valkeudessa.
for you have saved me from death and kept me from falling. Now I walk in the presence of God, in the light that gives life.
