Psalmien 55

1 Davidin opetus, edelläveisaajalle, kanteleilla. Jumala, kuule minun rukoukseni, ja älä peitä sinuas minun rukoukseni edestä.

Escucha, o! Dios, mi oración; y no te escondas de mi suplicación.

2 Ota minusta vaari ja kuule minua; että minä surkeasti valitan rukouksissani ja parun;

Estáme atento, y respóndeme; que doy voces hablando, y estoy desasosegado,

3 Että vihamies niin huutaa, ja jumalatoin ahdistaa; sillä he kääntävät valheen minun päälleni, ja asettavat itsensä vihassansa minua vastaan.

Por la voz del enemigo, por el aprieto del impío; porque echaron sobre mí iniquidad, y con furor me han amenazado.

4 Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman pelko lankesi minun päälleni.

Mi corazón está doloroso dentro de mí: y terrores de muerte han caído sobre mí.

5 Pelko ja vavistus tulivat minun päälleni, ja kauhistus peitti minun.

Temor y temblor vino sobre mí; y terror me ha cubierto.

6 Ja minä sanoin: jospa minulla olisi siivet niinkuin mettisellä, että minä lentäisin, ja (joskus) lepäisin!

Y dije: ¿Quién me diese alas como de paloma? volaría, y descansaría.

7 Katso, niin minä kauvas pakenisin, ja oleskelisin korvessa, (Sela)

Ciertamente huiría lejos: moraría en el desierto. (Selah)

8 Minä rientäisin, että minä pääsisin tuulen puuskasta ja tuulispäästä.

Apresuraríame a escapar del viento tempestuoso, de la tempestad.

9 Turmele, Herra, ja sekoita heidän kielensä; sillä minä näin väkivallan ja riidan kaupungissa.

Deshace, o! Señor, divide la lengua de ellos: porque he visto violencia y rencilla en la ciudad.

10 He käyvät sen ympäri päivällä ja yöllä hänen muurinsa päällä: vääryys ja vaiva on sen keskellä.

Día y noche la cercaron sobre sus muros: e iniquidad y trabajo hay en medio de ella.

11 Vääryys on sen keskellä: valhe ja petos ei luovu hänen kaduiltansa.

Agravios hay en medio de ella; y nunca se aparta de sus plazas fraude y engaño.

12 Sillä jos minun vihamieheni häpäisis minua, sen minä kärsisin: ja jos minun vainoojani nousis minua vastaan, niin minä kätkisin itseni hänen edestänsä.

Porque no me afrentó enemigo, que entonces suportára lo: ni el que me aborrecía se engrandeció contra mí, que entonces escondiérame de él.

13 Vaan sinä olet minun kumppanini, minun johdattajani ja minun tuttavani:

Mas tú, hombre según mi estimación, mi señor, y mi familiar.

14 Me jotka ystävällisesti keskenämme neuvoa pidimme, ja vaelsimme Jumalan huoneesen joukossa.

Porque juntos comunicábamos suavemente los secretos: en la casa de Dios andábamos en compañía.

15 Langetkoon kuolema heidän päällensä, ja he menkään elävänä alas helvettiin; sillä sula pahuus on heidän asuinsioissansa heidän keskellänsä. (Sheol h7585)

Condenados sean a muerte, desciendan al infierno vivos: porque hay maldades en su compañía, entre ellos. (Sheol h7585)

16 Mutta minä huudan Jumalan tykö; ja Herra auttaa minua.

Yo a Dios clamaré; y Jehová me salvará.

17 Ehtoona, aamulla ja puolipäivänä minä valitan ja itken; ja hän kuulee minun ääneni.

Tarde, y mañana, y a mediodía hablo y estoy gimiendo: y él oirá mi voz.

18 Hän lunastaa minun sieluni niistä, jotka sotivat minua vastaan, ja saattaa hänelle rauhan; sillä monta on minua vastaan.

Redimió en paz mi alma de la guerra contra mí; porque muchos fueron contra mí.

19 Jumala kuulkoon, ja heitä nöyryyttäköön, joka alusta ollut on, (Sela) jotka ei paranna heitänsä, eikä pelkää Jumalaa.

Dios oirá, y los quebrantará, y el que permanece desde la antigüedad. (Selah) Por cuanto no se mudan, ni temen a Dios.

20 He laskevat kätensä hänen rauhallistensa päälle, ja turmelevat hänen liittonsa.

Extendió sus manos contra sus pacíficos: violó su pacto.

21 Heidän suunsa on liukkaampi kuin voi, ja sota on heidän sydämessänsä: heidän sanansa ovat sileämmät kuin öljy, ja ne ovat paljaat miekat.

Ablandan más que manteca las palabras de su boca, mas guerra en su corazón: enternecen sus palabras más que el aceite, mas ellas son espadas.

22 Heitä surus Herran päälle, hän sinusta murheen pitää, ja ei salli vanhurskaan olla kulkiana ijankaikkisesti.

Echa sobre Jehová tu carga, y él te sustentará: no dará para siempre resbalo al justo.

23 Mutta sinä, Jumala, syökset heitä syvään kuoppaan: murhamiehet ja pettäjät ei pidä tuleman puoli-ikäänsä; vaan minä toivon sinuun.

Y tú, o! Dios, les harás descender al pozo de la sepultura; los varones de sangre, y engañadores no llegarán a la mitad de sus días: mas yo confiaré en ti.