Psalmien 55

1 Davidin opetus, edelläveisaajalle, kanteleilla. Jumala, kuule minun rukoukseni, ja älä peitä sinuas minun rukoukseni edestä.

Oh ʼElohim, escucha mi oración, Y no te escondas de mi súplica.

2 Ota minusta vaari ja kuule minua; että minä surkeasti valitan rukouksissani ja parun;

Está atento y respóndeme. Estoy inquieto y conturbado en mi oración

3 Että vihamies niin huutaa, ja jumalatoin ahdistaa; sillä he kääntävät valheen minun päälleni, ja asettavat itsensä vihassansa minua vastaan.

A causa de la voz del enemigo. Por la opresión del perverso, Porque bajan aflicción sobre mí, Y me persiguen con furor.

4 Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman pelko lankesi minun päälleni.

Mi corazón se retuerce dentro de mí. Me asaltan terrores de [la] muerte.

5 Pelko ja vavistus tulivat minun päälleni, ja kauhistus peitti minun.

Temor y temblor vienen sobre mí. El terror me cubre,

6 Ja minä sanoin: jospa minulla olisi siivet niinkuin mettisellä, että minä lentäisin, ja (joskus) lepäisin!

Y digo: ¡Oh, si yo tuviera alas como una paloma! Volaría yo y descansaría.

7 Katso, niin minä kauvas pakenisin, ja oleskelisin korvessa, (Sela)

Ciertamente huiría lejos. Viviría en el desierto. (Selah)

8 Minä rientäisin, että minä pääsisin tuulen puuskasta ja tuulispäästä.

Me apresuraría a escapar del viento borrascoso de la tempestad, Del aguacero fuerte y la tormenta.

9 Turmele, Herra, ja sekoita heidän kielensä; sillä minä näin väkivallan ja riidan kaupungissa.

Destrúyelos, oh ʼAdonay, confunde sus lenguas, Porque vi en la ciudad violencia y disputa.

10 He käyvät sen ympäri päivällä ja yöllä hänen muurinsa päällä: vääryys ja vaiva on sen keskellä.

Día y noche rondan sobre sus muros. La iniquidad y la aventura están en medio de ella.

11 Vääryys on sen keskellä: valhe ja petos ei luovu hänen kaduiltansa.

Destrucción hay dentro de ella. Opresión y engaño no se apartan de sus calles.

12 Sillä jos minun vihamieheni häpäisis minua, sen minä kärsisin: ja jos minun vainoojani nousis minua vastaan, niin minä kätkisin itseni hänen edestänsä.

Porque no es un enemigo el que me agravia. Si fuera así, lo soportaría. Ni se levantó contra mí el que me aborrece. Podría ocultarme de él.

13 Vaan sinä olet minun kumppanini, minun johdattajani ja minun tuttavani:

Sino tú, un hombre igual a mí, Mi compañero, mi íntimo amigo.

14 Me jotka ystävällisesti keskenämme neuvoa pidimme, ja vaelsimme Jumalan huoneesen joukossa.

Juntos teníamos dulce comunión, Y con intimidad andábamos en la Casa de ʼElohim.

15 Langetkoon kuolema heidän päällensä, ja he menkään elävänä alas helvettiin; sillä sula pahuus on heidän asuinsioissansa heidän keskellänsä. (Sheol h7585)

Que la muerte los sorprenda, Que desciendan vivos al Seol, Porque hay maldad en su habitación, en medio de ellos. (Sheol h7585)

16 Mutta minä huudan Jumalan tykö; ja Herra auttaa minua.

Pero yo clamaré a ʼElohim, Y Yavé me salvará.

17 Ehtoona, aamulla ja puolipäivänä minä valitan ja itken; ja hän kuulee minun ääneni.

Al llegar la noche, por la mañana y a mediodía Me quejaré y gemiré, Y Él escuchará mi voz.

18 Hän lunastaa minun sieluni niistä, jotka sotivat minua vastaan, ja saattaa hänelle rauhan; sillä monta on minua vastaan.

Él rescata en paz mi alma del ataque contra mí, Aunque muchos se enfrenten contra mí.

19 Jumala kuulkoon, ja heitä nöyryyttäköön, joka alusta ollut on, (Sela) jotka ei paranna heitänsä, eikä pelkää Jumalaa.

ʼEL escuchará y los afligirá, Él, Quien está entronizado desde tiempo antiguo. (Selah) Porque ellos no cambian, Por tanto no temen a ʼElohim.

20 He laskevat kätensä hänen rauhallistensa päälle, ja turmelevat hänen liittonsa.

[El inicuo] extiende sus manos Contra los que estaban en paz con él. Viola su pacto.

21 Heidän suunsa on liukkaampi kuin voi, ja sota on heidän sydämessänsä: heidän sanansa ovat sileämmät kuin öljy, ja ne ovat paljaat miekat.

Su boca fue más blanda que mantequilla, Pero hay contienda en su corazón. Más suaves que aceite son sus palabras, Pero son como espadas desenvainadas.

22 Heitä surus Herran päälle, hän sinusta murheen pitää, ja ei salli vanhurskaan olla kulkiana ijankaikkisesti.

Echa sobre Yavé tu carga, Y Él te sustentará. Jamás dejará caído al justo.

23 Mutta sinä, Jumala, syökset heitä syvään kuoppaan: murhamiehet ja pettäjät ei pidä tuleman puoli-ikäänsä; vaan minä toivon sinuun.

Oh ʼElohim, Tú los harás bajar a la fosa de destrucción. Los sanguinarios y engañadores no vivirán la mitad de sus días. Pero yo confío en Ti.