Psalmien 55
1 Davidin opetus, edelläveisaajalle, kanteleilla. Jumala, kuule minun rukoukseni, ja älä peitä sinuas minun rukoukseni edestä.
Usliši, Bože, molitvu moju, i nemoj se sakriti od moljenja mojega.
2 Ota minusta vaari ja kuule minua; että minä surkeasti valitan rukouksissani ja parun;
Pazi, i saslušaj me; cvilim u jadu svom i uzdišem
3 Että vihamies niin huutaa, ja jumalatoin ahdistaa; sillä he kääntävät valheen minun päälleni, ja asettavat itsensä vihassansa minua vastaan.
Od vike neprijateljske i od dosade bezbožnièke; jer dižu na me zlo, i u gnjevu gone me.
4 Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman pelko lankesi minun päälleni.
Srce je moje uzdrktalo u meni, i strah smrtni popade me;
5 Pelko ja vavistus tulivat minun päälleni, ja kauhistus peitti minun.
Strah i trepet doðe na me, i groza poduze me.
6 Ja minä sanoin: jospa minulla olisi siivet niinkuin mettisellä, että minä lentäisin, ja (joskus) lepäisin!
I rekoh: ko bi mi dao krila golubinja? ja bih odleteo i poèinuo;
7 Katso, niin minä kauvas pakenisin, ja oleskelisin korvessa, (Sela)
Daleko bih pobjegao, i nastanio se u pustinji.
8 Minä rientäisin, että minä pääsisin tuulen puuskasta ja tuulispäästä.
Pohitao bih da uteèem od vihora i od bure.
9 Turmele, Herra, ja sekoita heidän kielensä; sillä minä näin väkivallan ja riidan kaupungissa.
Porazi, Gospode, i razdijeli jezike njihove, jer vidim nasilje i svaðu u gradu;
10 He käyvät sen ympäri päivällä ja yöllä hänen muurinsa päällä: vääryys ja vaiva on sen keskellä.
Danju i noæu to hodi po zidovima njegovijem; zloèinstvo je i muka posred njega.
11 Vääryys on sen keskellä: valhe ja petos ei luovu hänen kaduiltansa.
Usred njega je pogibao, s ulice njegove ne odlazi prijevara i lukavstvo.
12 Sillä jos minun vihamieheni häpäisis minua, sen minä kärsisin: ja jos minun vainoojani nousis minua vastaan, niin minä kätkisin itseni hänen edestänsä.
Jer ne ruži me neprijatelj moj, to bih podnio; ne ustaje na me javni nenavidnik, od njega bih se sakrio.
13 Vaan sinä olet minun kumppanini, minun johdattajani ja minun tuttavani:
Nego ti koji si mi bio to što ja sam, drug moj i znanac moj.
14 Me jotka ystävällisesti keskenämme neuvoa pidimme, ja vaelsimme Jumalan huoneesen joukossa.
S kojim mi bješe radost dijeliti tajnu, i u dom Božji hodih kroz sabor narodni.
15 Langetkoon kuolema heidän päällensä, ja he menkään elävänä alas helvettiin; sillä sula pahuus on heidän asuinsioissansa heidän keskellänsä. (Sheol h7585)
Neka ih ugrabi smrt, neka živi siðu u pakao, jer je zloèinstvo u stanu njihovu i u njima. (Sheol h7585)
16 Mutta minä huudan Jumalan tykö; ja Herra auttaa minua.
Ja Boga prizivljem, i Gospod æe me spasti.
17 Ehtoona, aamulla ja puolipäivänä minä valitan ja itken; ja hän kuulee minun ääneni.
Veèerom i jutrom i u podne tužim i uzdišem, i èuæe glas moj;
18 Hän lunastaa minun sieluni niistä, jotka sotivat minua vastaan, ja saattaa hänelle rauhan; sillä monta on minua vastaan.
Uèiniæe, te æe duša moja biti mirna od onijeh koji napadaju na me, jer ih mnogo imam.
19 Jumala kuulkoon, ja heitä nöyryyttäköön, joka alusta ollut on, (Sela) jotka ei paranna heitänsä, eikä pelkää Jumalaa.
Da usliši, i ukroti ih Bog, koji živi od vijeka; jer se ne mijenjaju i ne boje se Boga.
20 He laskevat kätensä hänen rauhallistensa päälle, ja turmelevat hänen liittonsa.
Dižu ruke svoje na one koji su s njima u miru, i raskidaju svoju družbu.
21 Heidän suunsa on liukkaampi kuin voi, ja sota on heidän sydämessänsä: heidän sanansa ovat sileämmät kuin öljy, ja ne ovat paljaat miekat.
Usta su im meka kao maslo, a na srcu im je rat. Rijeèi su im blaže od ulja, ali su goli maèevi.
22 Heitä surus Herran päälle, hän sinusta murheen pitää, ja ei salli vanhurskaan olla kulkiana ijankaikkisesti.
Stavi na Gospoda breme svoje, i on æe te potkrijepiti. Neæe dati dovijeka pravedniku da posrne.
23 Mutta sinä, Jumala, syökset heitä syvään kuoppaan: murhamiehet ja pettäjät ei pidä tuleman puoli-ikäänsä; vaan minä toivon sinuun.
Ti æeš ih, Bože, svaliti u jamu pogibli; krvopije i lukavi neæe sastaviti polovine dana svojih. A ja se u tebe uzdam.
