Psalmien 55
1 Davidin opetus, edelläveisaajalle, kanteleilla. Jumala, kuule minun rukoukseni, ja älä peitä sinuas minun rukoukseni edestä.
Dāvida mācības dziesma, dziedātāju vadonim, uz koklēm. Griezies, ak Dievs, pie manas lūgšanas un nepaslēpies no manām sirds nopūtām.
2 Ota minusta vaari ja kuule minua; että minä surkeasti valitan rukouksissani ja parun;
Liec mani vērā un paklausi mani; es esmu pilns nemiera savās raizēs, ka man jānopūšās.
3 Että vihamies niin huutaa, ja jumalatoin ahdistaa; sillä he kääntävät valheen minun päälleni, ja asettavat itsensä vihassansa minua vastaan.
Tāpēc ka ienaidnieks kliedz un bezdievīgais spaida; jo tie gāž postu uz mani un ienīst mani ar dusmām.
4 Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman pelko lankesi minun päälleni.
Mana sirds mokās iekš manis, un nāves izbailes man uzkritušas.
5 Pelko ja vavistus tulivat minun päälleni, ja kauhistus peitti minun.
Trīcēšana un drebēšana man uzgājusi, un bailes man uzbrukušas.
6 Ja minä sanoin: jospa minulla olisi siivet niinkuin mettisellä, että minä lentäisin, ja (joskus) lepäisin!
Es sacīju: kaut man būtu spārni kā balodim; es gribētu skriet, kur varētu palikt.
7 Katso, niin minä kauvas pakenisin, ja oleskelisin korvessa, (Sela)
Redzi, es tālu nobēgtu un apmestos tuksnesī. (Sela)
8 Minä rientäisin, että minä pääsisin tuulen puuskasta ja tuulispäästä.
Steigšus es izglābtos no bargas aukas un vētras.
9 Turmele, Herra, ja sekoita heidän kielensä; sillä minä näin väkivallan ja riidan kaupungissa.
Aprij tos, Kungs, sajauc viņu mēles; jo es redzu varas darbus un ķildas pilsētā.
10 He käyvät sen ympäri päivällä ja yöllä hänen muurinsa päällä: vääryys ja vaiva on sen keskellä.
Dienām naktīm tādas lietas ir pa viņas mūriem, un netaisnība un varas darbs ir viņas vidū.
11 Vääryys on sen keskellä: valhe ja petos ei luovu hänen kaduiltansa.
Posts tur iekšā, pārestība un viltība neatstājās no viņas ielām.
12 Sillä jos minun vihamieheni häpäisis minua, sen minä kärsisin: ja jos minun vainoojani nousis minua vastaan, niin minä kätkisin itseni hänen edestänsä.
Jo tas nav ienaidnieks, kas mani apkauno, to es varētu panest; tas nav mans nīdētājs, kas pret mani lielās, priekš tā es varētu apslēpties;
13 Vaan sinä olet minun kumppanini, minun johdattajani ja minun tuttavani:
Bet tu esi cilvēks no manas kārtas, mans biedrs un mans draugs.
14 Me jotka ystävällisesti keskenämme neuvoa pidimme, ja vaelsimme Jumalan huoneesen joukossa.
Mēs kopā mīļi sarunājamies un kopā gājām Dieva namā.
15 Langetkoon kuolema heidän päällensä, ja he menkään elävänä alas helvettiin; sillä sula pahuus on heidän asuinsioissansa heidän keskellänsä. (Sheol h7585)
Lai nāve tiem uzbrūk, lai tie dzīvi nogrimst ellē, jo blēdības ir iekš viņu dzīvokļiem pašā viņu vidū. (Sheol h7585)
16 Mutta minä huudan Jumalan tykö; ja Herra auttaa minua.
Bet es piesaukšu Dievu, un Tas Kungs mani izpestīs.
17 Ehtoona, aamulla ja puolipäivänä minä valitan ja itken; ja hän kuulee minun ääneni.
Vakaros un rītos un dienas vidū es nopūtīšos un žēlošos, tad Viņš klausīs manu balsi.
18 Hän lunastaa minun sieluni niistä, jotka sotivat minua vastaan, ja saattaa hänelle rauhan; sillä monta on minua vastaan.
Viņš uz mieru atpestī manu dvēseli no tiem, kas pret mani karo, jo to ir liels pulks man pretim.
19 Jumala kuulkoon, ja heitä nöyryyttäköön, joka alusta ollut on, (Sela) jotka ei paranna heitänsä, eikä pelkää Jumalaa.
Tas stiprais Dievs, kas mūžam paliek, mani paklausīs un tos pazemos. (Sela) Jo tie nemaz neatgriežas un Dievu nebīstas!
20 He laskevat kätensä hänen rauhallistensa päälle, ja turmelevat hänen liittonsa.
Jo tie pieliek savas rokas pie viņa draugiem un sagāna viņa derību.
21 Heidän suunsa on liukkaampi kuin voi, ja sota on heidän sydämessänsä: heidän sanansa ovat sileämmät kuin öljy, ja ne ovat paljaat miekat.
Viņu mute ir glumāka nekā sviests, bet viņu sirdī ir karš; viņu vārdi ir mīkstāki nekā eļļa, un ir taču pliki zobeni.
22 Heitä surus Herran päälle, hän sinusta murheen pitää, ja ei salli vanhurskaan olla kulkiana ijankaikkisesti.
Met savu nastu uz To Kungu, Tas tevi uzturēs; Viņš ne mūžam neļaus, ka taisnais šaubās.
23 Mutta sinä, Jumala, syökset heitä syvään kuoppaan: murhamiehet ja pettäjät ei pidä tuleman puoli-ikäänsä; vaan minä toivon sinuun.
Bet Tu, ak Dievs, tos nometīsi dziļā bedrē. Tie asins kārīgie un viltnieki nepanāks ne pusmūžu; bet es uz Tevi paļaujos.
