Psalmien 55
1 Davidin opetus, edelläveisaajalle, kanteleilla. Jumala, kuule minun rukoukseni, ja älä peitä sinuas minun rukoukseni edestä.
In finem, in carminibus. Intellectus David. Exaudi, Deus, orationem meam, et ne despexeris deprecationem meam:
2 Ota minusta vaari ja kuule minua; että minä surkeasti valitan rukouksissani ja parun;
intende mihi, et exaudi me. Contristatus sum in exercitatione mea, et conturbatus sum
3 Että vihamies niin huutaa, ja jumalatoin ahdistaa; sillä he kääntävät valheen minun päälleni, ja asettavat itsensä vihassansa minua vastaan.
a voce inimici, et a tribulatione peccatoris. Quoniam declinaverunt in me iniquitates, et in ira molesti erant mihi.
4 Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman pelko lankesi minun päälleni.
Cor meum conturbatum est in me, et formido mortis cecidit super me.
5 Pelko ja vavistus tulivat minun päälleni, ja kauhistus peitti minun.
Timor et tremor venerunt super me, et contexerunt me tenebræ.
6 Ja minä sanoin: jospa minulla olisi siivet niinkuin mettisellä, että minä lentäisin, ja (joskus) lepäisin!
Et dixi: Quis dabit mihi pennas sicut columbæ, et volabo, et requiescam?
7 Katso, niin minä kauvas pakenisin, ja oleskelisin korvessa, (Sela)
Ecce elongavi fugiens, et mansi in solitudine.
8 Minä rientäisin, että minä pääsisin tuulen puuskasta ja tuulispäästä.
Exspectabam eum qui salvum me fecit a pusillanimitate spiritus, et tempestate.
9 Turmele, Herra, ja sekoita heidän kielensä; sillä minä näin väkivallan ja riidan kaupungissa.
Præcipita, Domine; divide linguas eorum: quoniam vidi iniquitatem et contradictionem in civitate.
10 He käyvät sen ympäri päivällä ja yöllä hänen muurinsa päällä: vääryys ja vaiva on sen keskellä.
Die ac nocte circumdabit eam super muros ejus iniquitas; et labor in medio ejus,
11 Vääryys on sen keskellä: valhe ja petos ei luovu hänen kaduiltansa.
et injustitia: et non defecit de plateis ejus usura et dolus.
12 Sillä jos minun vihamieheni häpäisis minua, sen minä kärsisin: ja jos minun vainoojani nousis minua vastaan, niin minä kätkisin itseni hänen edestänsä.
Quoniam si inimicus meus maledixisset mihi, sustinuissem utique. Et si is qui oderat me super me magna locutus fuisset, abscondissem me forsitan ab eo.
13 Vaan sinä olet minun kumppanini, minun johdattajani ja minun tuttavani:
Tu vero homo unanimis, dux meus, et notus meus:
14 Me jotka ystävällisesti keskenämme neuvoa pidimme, ja vaelsimme Jumalan huoneesen joukossa.
qui simul mecum dulces capiebas cibos; in domo Dei ambulavimus cum consensu.
15 Langetkoon kuolema heidän päällensä, ja he menkään elävänä alas helvettiin; sillä sula pahuus on heidän asuinsioissansa heidän keskellänsä. (Sheol h7585)
Veniat mors super illos, et descendant in infernum viventes: quoniam nequitiæ in habitaculis eorum, in medio eorum. (Sheol h7585)
16 Mutta minä huudan Jumalan tykö; ja Herra auttaa minua.
Ego autem ad Deum clamavi, et Dominus salvabit me.
17 Ehtoona, aamulla ja puolipäivänä minä valitan ja itken; ja hän kuulee minun ääneni.
Vespere, et mane, et meridie, narrabo, et annuntiabo; et exaudiet vocem meam.
18 Hän lunastaa minun sieluni niistä, jotka sotivat minua vastaan, ja saattaa hänelle rauhan; sillä monta on minua vastaan.
Redimet in pace animam meam ab his qui appropinquant mihi: quoniam inter multos erant mecum.
19 Jumala kuulkoon, ja heitä nöyryyttäköön, joka alusta ollut on, (Sela) jotka ei paranna heitänsä, eikä pelkää Jumalaa.
Exaudiet Deus, et humiliabit illos, qui est ante sæcula. Non enim est illis commutatio, et non timuerunt Deum.
20 He laskevat kätensä hänen rauhallistensa päälle, ja turmelevat hänen liittonsa.
Extendit manum suam in retribuendo; contaminaverunt testamentum ejus:
21 Heidän suunsa on liukkaampi kuin voi, ja sota on heidän sydämessänsä: heidän sanansa ovat sileämmät kuin öljy, ja ne ovat paljaat miekat.
divisi sunt ab ira vultus ejus, et appropinquavit cor illius. Molliti sunt sermones ejus super oleum; et ipsi sunt jacula.
22 Heitä surus Herran päälle, hän sinusta murheen pitää, ja ei salli vanhurskaan olla kulkiana ijankaikkisesti.
Jacta super Dominum curam tuam, et ipse te enutriet; non dabit in æternum fluctuationem justo.
23 Mutta sinä, Jumala, syökset heitä syvään kuoppaan: murhamiehet ja pettäjät ei pidä tuleman puoli-ikäänsä; vaan minä toivon sinuun.
Tu vero, Deus, deduces eos in puteum interitus. Viri sanguinum et dolosi non dimidiabunt dies suos; ego autem sperabo in te, Domine.
