Psalmien 55

1 Davidin opetus, edelläveisaajalle, kanteleilla. Jumala, kuule minun rukoukseni, ja älä peitä sinuas minun rukoukseni edestä.

Dem Sangmeister, mit Saitenspielbegleitung. Eine Betrachtung Davids. Vernimm, Elohim, mein Gebet, / Entzieh dich nicht meinem Flehn!

2 Ota minusta vaari ja kuule minua; että minä surkeasti valitan rukouksissani ja parun;

Horch auf mich und erhöre mich, / Ich sinne ruhlos und seufze.

3 Että vihamies niin huutaa, ja jumalatoin ahdistaa; sillä he kääntävät valheen minun päälleni, ja asettavat itsensä vihassansa minua vastaan.

Denn ich muß hören des Feindes Stimme und empfinde des Frevlers Druck. / Sie wälzen Unheil auf mich und stellen mir grimmig nach.

4 Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman pelko lankesi minun päälleni.

Mein Herz bebt mir in der Brust, / Und Schrecken des Todes fallen auf mich.

5 Pelko ja vavistus tulivat minun päälleni, ja kauhistus peitti minun.

Furcht und Zittern dringt auf mich ein, / Entsetzen hat mich bedeckt.

6 Ja minä sanoin: jospa minulla olisi siivet niinkuin mettisellä, että minä lentäisin, ja (joskus) lepäisin!

Drum sag ich: "O, hätt ich doch Schwingen wie Tauben! / Weg wollt ich fliegen, einen Ruhplatz suchen.

7 Katso, niin minä kauvas pakenisin, ja oleskelisin korvessa, (Sela)

Ja, weithin möcht ich flüchten / Und in der Wüste rasten. (Sela)

8 Minä rientäisin, että minä pääsisin tuulen puuskasta ja tuulispäästä.

Eine Freistatt würd ich mir suchen / Vor dem Toben des Sturms, vor dem Wetter.

9 Turmele, Herra, ja sekoita heidän kielensä; sillä minä näin väkivallan ja riidan kaupungissa.

Verwirr ihre Zungen, Adonái, zerteile sie! / Denn ich schaue Gewalttat und Streit in der Stadt.

10 He käyvät sen ympäri päivällä ja yöllä hänen muurinsa päällä: vääryys ja vaiva on sen keskellä.

Tag und Nacht gehn sie auf den Mauern umher, / Unheil und Elend ist drinnen.

11 Vääryys on sen keskellä: valhe ja petos ei luovu hänen kaduiltansa.

Ja, Verderben ist drinnen; / Von ihrem Markte weicht nicht Bedrückung und Trug.

12 Sillä jos minun vihamieheni häpäisis minua, sen minä kärsisin: ja jos minun vainoojani nousis minua vastaan, niin minä kätkisin itseni hänen edestänsä.

Denn nicht ein Feind schmäht mich: / Das würd ich ertragen; / Auch nicht mein Hasser tut groß wider mich: / Dann würd ich mich vor ihm verbergen.

13 Vaan sinä olet minun kumppanini, minun johdattajani ja minun tuttavani:

Nein, du bist's, den ich mir gleichgeschätzt, / Mein Freund und mein Vertrauter.

14 Me jotka ystävällisesti keskenämme neuvoa pidimme, ja vaelsimme Jumalan huoneesen joukossa.

Wie pflegten wir traute Gemeinschaft, / Gingen einträchtig ins Haus Elohims!

15 Langetkoon kuolema heidän päällensä, ja he menkään elävänä alas helvettiin; sillä sula pahuus on heidän asuinsioissansa heidän keskellänsä. (Sheol h7585)

Der Tod überrasche sie, / Mögen sie lebend zur Unterwelt fahren! / Denn in ihrer Wohnstatt, in ihrem Herzen ist Bosheit. (Sheol h7585)

16 Mutta minä huudan Jumalan tykö; ja Herra auttaa minua.

Ich aber rufe zu Elohim, / Und Jahwe wird mich erretten.

17 Ehtoona, aamulla ja puolipäivänä minä valitan ja itken; ja hän kuulee minun ääneni.

Des Abends, Morgens und Mittags klag ich und seufze: / So hört er mein Flehn.

18 Hän lunastaa minun sieluni niistä, jotka sotivat minua vastaan, ja saattaa hänelle rauhan; sillä monta on minua vastaan.

Er wird mich erretten, in Frieden mich leiten, daß keiner mir beikommt; / Denn ihrer sind viele wider mich.

19 Jumala kuulkoon, ja heitä nöyryyttäköön, joka alusta ollut on, (Sela) jotka ei paranna heitänsä, eikä pelkää Jumalaa.

Gott wird hören und Antwort geben — / Er, der da thronet seit Urbeginn. (Sela) Denn sie besinnen sich nicht eines Bessern, / Elohim fürchten sie nicht.

20 He laskevat kätensä hänen rauhallistensa päälle, ja turmelevat hänen liittonsa.

Er legt seine Hand an seine Freunde, / Entweiht seinen Bund.

21 Heidän suunsa on liukkaampi kuin voi, ja sota on heidän sydämessänsä: heidän sanansa ovat sileämmät kuin öljy, ja ne ovat paljaat miekat.

Glatt wie Butter sind seine Worte, / Aber in seinem Herzen ist Krieg. / Seine Reden sind linder als Öl, / Und doch sind's gezückte Schwerter.

22 Heitä surus Herran päälle, hän sinusta murheen pitää, ja ei salli vanhurskaan olla kulkiana ijankaikkisesti.

Wirf deine Bürde auf Jahwe! / Er wird dich versorgen; / Nimmer läßt er den Gerechten wanken.

23 Mutta sinä, Jumala, syökset heitä syvään kuoppaan: murhamiehet ja pettäjät ei pidä tuleman puoli-ikäänsä; vaan minä toivon sinuun.

Doch du, Elohim, wirst sie in die unterste Grube stürzen. / Die da mit Mord und Trug umgehn, / Sollen nicht ihres Lebens Hälfte erreichen. / Ich aber traue auf dich!