Psalmien 54

1 Davidin opetus, edelläveisaajalle, kanteleilla, Kuin Siphiläiset tulivat ja sanoivat Saulille: David on lymyttänyt itsensä meidän tykönämme. Auta minua Jumala sinun nimelläs, ja saata minulle oikeus sinun väkevyydelläs.

Dāvida mācības dziesma. Dziedātāju vadonim, uz koklēm. Kad Zifieši nāca un Saulam sacīja: vai Dāvids pie mums nav paslēpies? Ak Dievs atpestī mani caur Savu vārdu un nes man tiesu caur Savu varu.

2 Jumala, kuule minun rukoukseni, ota korviis minun suuni sanat.

Ak Dievs, klausi manu lūgšanu, liec vērā, ko mana mute runā.

3 Sillä muukalaiset karkasivat minua vastaan, ja väkivaltaiset väijyivät minun sieluani: ei he pitäneet Jumalaa silmäinsä edessä, (Sela)

Jo svešinieki ceļas pret mani, un briesmīgi ļaudis meklē manu dvēseli; tie netur Dievu priekš savām acīm. (Sela)

4 Katso, Jumala auttaa minua: Herra tukee minun sieluani.

Redzi, Dievs man ir par palīgu; Tas Kungs ir tas, kas manu dvēseli uztur.

5 Hän kostaa minun vihollisteni pahuuden: hajoita ne totuudessas.

Viņš maksās to ļaunumu maniem nicinātājiem; izdeldē tos pēc Tavas uzticības.

6 Niin minä mielelläni sinulle uhraan: minä kiitän, Herra, sinun nimeäs, sillä se on hyvä.

Tad es Tev upurēšu ar labu prātu, es pateikšos, Kungs, Tavam Vārdam, ka tas ir tik labs.

7 Sillä hän on pelastanut minun kaikesta hädästä; ja minun silmäni ovat nähneet minun viholiseni.

Jo Viņš mani izglābis no visām bēdām, ka mana acs ar prieku uzlūko manus ienaidniekus.