Psalmien 53

1 Davidin opetus, edelläveisaajalle, Mahelatin päällä. Tyhmät sanovat sydämessänsä: ei Jumalaa olekaan; ei he mitään kelpaa, ja ovat ilkiät menoissansa: ei ole joka hyvää tekee.

Nǝƣmiqilǝrning bexiƣa tapxurulup oⱪulsun dǝp, Mahalat aⱨangida Dawut yazƣan «Masⱪil»: Əhmǝⱪ kixi kɵnglidǝ: «Ⱨeqbir Huda yoⱪ» — dǝydu. Ular qiriklixip, Nǝprǝtlik ⱪǝbiⱨ ixlarni ⱪilixti; Ularning iqidǝ meⱨribanliⱪ ⱪilƣuqi yoⱪtur.

2 Jumala katsoi taivaasta ihmisten lapsia, nähdäksensä, jos joku ymmärtäis, joku Jumalaa etsis.

Huda ǝrxtǝ turup, insan balilirini kɵzitip: «Bu insanlarning arisida, insapni qüxinidiƣan birǝrsi barmidu? Hudani izdǝydiƣanlar barmidu?

3 Mutta he ovat kaikki vilpistelleet, ja kaikki ovat kelvottomiksi tulleet: ei ole yksikään, joka hyvää tekee, ei ainoakaan.

Ⱨǝmmǝ adǝm yoldin qiⱪti, Ⱨǝmmǝ adǝm qiriklixip kǝtti, Meⱨribanliⱪ ⱪilƣuqi yoⱪtur, ⱨǝtta birimu.

4 Eivätkö pahantekiät sitä huomaitse? jotka minun kansaani syövät, niinkuin he söisivät leipää; vaan ei he Jumalaa avuksensa huuda.

Nanni yegǝndǝk Mening hǝlⱪimni yutuwalƣan, Ⱪǝbiⱨlik ⱪilƣuqilarning bilimi yoⱪmidu?» — dǝydu. Ular Pǝrwǝrdigarƣa ⱨeqbir iltija ⱪilmaydu.

5 Siellä he kovin pelkäsivät, kussa ei mitään peljättävää ollut; sillä Jumala hajoittaa niiden luut, jotka sinua ahdistavat: sinä saatat heitä häpiään, sillä Jumala hylkää heidät.

Ⱪorⱪⱪudǝk ⱨeq ix bolmisimu, Mana ularni ƣayǝt zor ⱪorⱪunq basti; Qünki Huda seni ⱪorxawƣa alƣanlarning ustihanlirini parqilap qeqiwǝtti; Sǝn ularni hijilliⱪⱪa ⱪoydung; Qünki Huda ularni nǝziridin saⱪit ⱪildi.

6 Oi, jos apu tulis Zionista Israelille! Kuin Jumala vangitun kansansa päästää, niin Jakob iloitsee ja Israel riemuitsee.

Aⱨ, Israilning nijatliⱪi Ziondin qiⱪip kǝlgǝn bolsa idi! Huda Ɵz hǝlⱪini asaritidin qiⱪirip, azadliⱪⱪa erixtürgǝn qaƣda, Yaⱪup xadlinidu, Israil huxal bolidu!