Psalmien 51
1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, Kuin propheta Natan tuli hänen tykönsä, sittekuin hän Batseban tykönä käynyt oli. Jumala, ole minulle armollinen sinun hyvyytes tähden: pyyhi pois minun syntini suuren laupiutes tähden.
In finem. Psalmus David, cum venit ad eum Nathan propheta, quando intravit ad Bethsabee. Miserere mei, Deus, secundum magnam misericordiam tuam; et secundum multitudinem miserationum tuarum, dele iniquitatem meam.
2 Pese minua hyvin vääryydestäni, ja puhdista minua synnistäni.
Amplius lava me ab iniquitate mea, et a peccato meo munda me.
3 Sillä minä tunnen pahat tekoni, ja minun syntini on aina edessäni.
Quoniam iniquitatem meam ego cognosco, et peccatum meum contra me est semper.
4 Sinua, sinua ainoaa vastaan minä syntiä tein, ja pahasti tein sinun edessäs, ettäs olisit oikia sanoissas ja puhdas tuomitessas.
Tibi soli peccavi, et malum coram te feci; ut justificeris in sermonibus tuis, et vincas cum judicaris.
5 Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja minun äitini on synnissä minun siittänyt.
Ecce enim in iniquitatibus conceptus sum, et in peccatis concepit me mater mea.
6 Katso, sinä halajat totuutta, joka salaudessa on, ja ilmoitat salatun viisauden minulle.
Ecce enim veritatem dilexisti; incerta et occulta sapientiæ tuæ manifestasti mihi.
7 Puhdista minua isopilla, että minä puhdistuisin: pese minua, että minä lumivalkiaksi tulisin.
Asperges me hyssopo, et mundabor; lavabis me, et super nivem dealbabor.
8 Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ne luut ihastuisivat, jotka särkenyt olet.
Auditui meo dabis gaudium et lætitiam, et exsultabunt ossa humiliata.
9 Peitä kasvos minun synneistäni, ja pyyhi pois kaikki pahat tekoni.
Averte faciem tuam a peccatis meis, et omnes iniquitates meas dele.
10 Jumala, luo minuun puhdas sydän, ja anna minulle uusi vahva henki.
Cor mundum crea in me, Deus, et spiritum rectum innova in visceribus meis.
11 Älä heitä minua pois kasvois edestä, ja älä minulta ota pois sinun Pyhää Henkeäs.
Ne projicias me a facie tua, et spiritum sanctum tuum ne auferas a me.
12 Anna minulle taas sinun autuutes ilo, ja sillä hyvällä hengelläs tue minua.
Redde mihi lætitiam salutaris tui, et spiritu principali confirma me.
13 Minä tahdon väärille opettaa sinun ties, että syntiset tykös palajaisivat.
Docebo iniquos vias tuas, et impii ad te convertentur.
14 Päästä minua veren vioista, Jumala, minun autuuteni Jumala, että minun kieleni ylistäis sinun vanhurskauttas.
Libera me de sanguinibus, Deus, Deus salutis meæ, et exsultabit lingua mea justitiam tuam.
15 Avaa, Herra, minun huuleni, että minun suuni ilmoittais sinun kiitokses.
Domine, labia mea aperies, et os meum annuntiabit laudem tuam.
16 Sillä ei sinulle kelpaa uhri, että minä sen antaisin; ja ei polttouhri sinulle ensinkään kelpaa.
Quoniam si voluisses sacrificium, dedissem utique; holocaustis non delectaberis.
17 Ne uhrit, jotka Jumalalle kelpaavat, ovat murheellinen henki: ahdistettua ja särjettyä sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.
Sacrificium Deo spiritus contribulatus; cor contritum et humiliatum, Deus, non despicies.
18 Tee Zionille hyvästi sinun armos jälkeen; rakenna Jerusalemin muurit.
Benigne fac, Domine, in bona voluntate tua Sion, ut ædificentur muri Jerusalem.
19 Silloin sinulle kelpaavat vanhurskauden uhrit, polttouhrit ja muut uhrit: silloin sinun alttarillas härkiä uhrataan.
Tunc acceptabis sacrificium justitiæ, oblationes et holocausta; tunc imponent super altare tuum vitulos.
