Psalmien 50

1 Asaphin Psalmi. Herra, väkevä Jumala, puhuu, ja kutsuu maailman hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti.

Asaf dwom. Tweduampɔn, Onyankopɔn, Awurade no kasa, na ɔfrɛ asase nyinaa efi apuei kosi atɔe.

2 Zionista antaa Jumala täydellisen kirkkauden paistaa.

Onyankopɔn hyerɛn fi Sion kurow a ne fɛ wie pɛyɛ.

3 Meidän Jumalamme tulee, ja ei vaikene: kuluttavainen tuli käy hänen edellänsä, ja hänen ympärillänsä väkevä ilma.

Yɛn Nyankopɔn reba nanso ɔrenyɛ komm; ogya a ɛhyew nneɛma di nʼanim, ahum a ɛretu atwa ne ho ahyia.

4 Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitaksensa kansaansa.

Ɔfrɛ ɔsorosoro ne asase, sɛ ɔrebu ne nkurɔfo atɛn;

5 Kootkaat minulle minun pyhäni, jotka liitostani enemmän pitävät kuin uhrista.

Ɔka se, “Boaboa nnipa a wɔatew wɔn ho no ano ma me; wɔn a wɔnam afɔrebɔ so ne me yɛɛ apam no.”

6 Ja taivaat pitää hänen vanhurskauttansa ilmoittaman; sillä Jumala on tuomari, (Sela)

Ɔsoro pae mu ka ne trenee, na Onyankopɔn ankasa ne otemmufo.

7 Kuule, kansani! minä tahdon puhua, ja sinun seassas, Israel, todistaa: minä Jumala olen sinun Jumalas,

“Muntie, me nkurɔfo, na mɛkasa, medi adanse atia wo, Israel; Mene Onyankopɔn, wo Nyankopɔn no.

8 Uhreistas en minä sinua nuhtele; sillä sinun polttouhris ovat alati minun edessäni.

Merenka mo anim wɔ mo afɔrebɔde anaa mo hyew afɔre a ɛwɔ mʼanim daa no ho.

9 En minä ota härkiä sinun huoneestas, enkä kauriita navetastas;

Anantwinini a wofi mo mfuw so anaa mpapo a wofi mo buw mu ho nhia me,

10 Sillä kaikki metsän eläimet ovat minun, ja eläimet vuorilla tuhansin.

efisɛ kwae mu aboa biara yɛ me de, anantwi a wɔwɔ nkoko mpempem so nso saa ara.

11 Minä tunnen kaikki linnut vuorten päällä, ja metsän pedot ovat minun edessäni.

Minim anomaa biara a ɔwɔ mmepɔw no so, na wuram abɔde nyinaa yɛ me de.

12 Jos minä isoon, en minä sitä sano sinulle; sillä maan piiri on minun, ja kaikki mitä siinä on.

Sɛ ɔkɔm dee me a, anka merenka nkyerɛ mo; efisɛ, wiase ne nea ɛwɔ mu nyinaa yɛ me de.

13 Luuletkos minun syövän härjän lihaa? ja kauristen verta juovan?

Mewe anantwinini nam, na menom mpapo mogya ana?

14 Uhraa Jumalalle kiitosuhri, ja maksa Ylimmäiselle lupaukses;

Momfa aseda afɔre mma Onyankopɔn, na munni bɔ a mohyɛɛ Ɔsorosoroni no so,

15 Ja avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.

na momfrɛ me hiada; na megye mo na moahyɛ me anuonyam.”

16 Mutta jumalattomalle sanoo Jumala: miksi sinä ilmoitat minun säätyjäni? ja otat minun liittoni suulles?

Nanso amumɔyɛfo de, Onyankopɔn bisa wɔn se, “Adɛn nti na moka me mmara na mʼapam da mo ano?

17 Ettäs kuritusta vihaat, ja heität minun sanani taakses.

Mukyi me nkyerɛkyerɛ, na motow me nsɛm gu mo akyi.

18 Koskas varkaan näet, niin sinä juokset hänen kanssansa, ja pidät yhtä huorintekiäin kanssa.

Sɛ muhu ɔkorɔmfo a mode mo ho bɔ no; na mo ne nguaman nso bɔ.

19 Sinun suus sallit sinä pahaa puhua, ja kieles saattaa petosta matkaan.

Mode mo ano yɛ bɔne, na mode mo tɛkrɛma boaboa nnaadaa ano.

20 Sinä istut ja puhut veljeäs vastaan, äitis poikaa sinä pilkkaat.

Mokasa tia mo nuabarima bere biara na mosopa mo ankasa na ba.

21 Näitä teet, ja minä olen vaiti; niin sinä luulet, että minä olen sinun kaltaises; mutta minä nuhtelen sinua ja asetan näitä silmäis eteen.

Moayɛ eyinom nyinaa; nanso manka hwee, enti mususuw sɛ mete sɛ mo. Nanso mɛka mo anim, na mede mo sobo asi mo anim.

22 Ymmärtäkäät siis näitä te, jotka Jumalan unhotatte; etten minä tempaisi joskus pois, ja ei olisi vapahtajaa.

“Munnwen eyi ho, mo a mo werɛ fi Onyankopɔn, anyɛ saa a, mɛtetew mo mu nketenkete a obiara remmegye mo;

23 Joka kiitosta uhraa, se ylistää minua, ja siinä on se tie, että minä osoitan hänelle Jumalan autuuden.

Nea ɔbɔ aseda afɔre no hyɛ me anuonyam, na osiesie kwan sɛnea mɛda Onyankopɔn nkwagye adi akyerɛ no.” Wɔde ma dwonkyerɛfo.