Psalmien 50
1 Asaphin Psalmi. Herra, väkevä Jumala, puhuu, ja kutsuu maailman hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti.
En Psalm Assaphs. Herren Gud den mägtige talar, och kallar verldena, ifrå solenes uppgång, allt intill nedergången.
2 Zionista antaa Jumala täydellisen kirkkauden paistaa.
Af Zion går upp Guds härliga sken.
3 Meidän Jumalamme tulee, ja ei vaikene: kuluttavainen tuli käy hänen edellänsä, ja hänen ympärillänsä väkevä ilma.
Vår Gud kommer, och tiger intet. Förtärande eld går för honom, och omkring honom en mägtig storm.
4 Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitaksensa kansaansa.
Han kallar himmel och jord, att han skall döma sitt folk.
5 Kootkaat minulle minun pyhäni, jotka liitostani enemmän pitävät kuin uhrista.
Församler mig mina heliga, som förbundet mer akta än offer.
6 Ja taivaat pitää hänen vanhurskauttansa ilmoittaman; sillä Jumala on tuomari, (Sela)
Och himlarna skola förkunna hans rättfärdighet; ty Gud är domaren. (Sela)
7 Kuule, kansani! minä tahdon puhua, ja sinun seassas, Israel, todistaa: minä Jumala olen sinun Jumalas,
Hör, mitt folk, låt mig tala; Israel, låt mig ibland dig betyga: Jag Gud är din Gud.
8 Uhreistas en minä sinua nuhtele; sillä sinun polttouhris ovat alati minun edessäni.
För ditt offers skull straffar jag dig intet; äro dock dine bränneoffer alltid för mig.
9 En minä ota härkiä sinun huoneestas, enkä kauriita navetastas;
Jag vill icke taga oxar utu ditt hus, eller bockar utu dine stall;
10 Sillä kaikki metsän eläimet ovat minun, ja eläimet vuorilla tuhansin.
Ty all djur i skogenom äro mine, och boskapen på bergen, der de vid tusendetal gå.
11 Minä tunnen kaikki linnut vuorten päällä, ja metsän pedot ovat minun edessäni.
Jag känner alla foglar på bergen, och allahanda djur på markene äro för mig.
12 Jos minä isoon, en minä sitä sano sinulle; sillä maan piiri on minun, ja kaikki mitä siinä on.
Om mig hungrade, ville jag intet säga dig deraf; ty jordenes krets är min, och allt det deruti är.
13 Luuletkos minun syövän härjän lihaa? ja kauristen verta juovan?
Menar du, att jag oxakött äta vill, eller bockablod dricka?
14 Uhraa Jumalalle kiitosuhri, ja maksa Ylimmäiselle lupaukses;
Offra Gudi tackoffer, och betala dem Högsta ditt löfte.
15 Ja avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.
Och åkalla mig i nödene; så vill jag hjelpa dig, så skall du prisa mig.
16 Mutta jumalattomalle sanoo Jumala: miksi sinä ilmoitat minun säätyjäni? ja otat minun liittoni suulles?
Men till den ogudaktige säger Gud: Hvi förkunnar du mina rätter, och tager mitt förbund i din mun;
17 Ettäs kuritusta vihaat, ja heität minun sanani taakses.
Efter du dock hatar tuktan, och kastar min ord bakom dig?
18 Koskas varkaan näet, niin sinä juokset hänen kanssansa, ja pidät yhtä huorintekiäin kanssa.
När du ser en tjuf, så löper du med honom, och hafver din del med horkarlar.
19 Sinun suus sallit sinä pahaa puhua, ja kieles saattaa petosta matkaan.
Din mun låter du tala det ondt är, och din tunga bedrifver falskhet.
20 Sinä istut ja puhut veljeäs vastaan, äitis poikaa sinä pilkkaat.
Du sitter och talar emot din broder; dine moders son förtalar du.
21 Näitä teet, ja minä olen vaiti; niin sinä luulet, että minä olen sinun kaltaises; mutta minä nuhtelen sinua ja asetan näitä silmäis eteen.
Detta gör du, och jag tiger. Det menar du, att jag skulle vara lika som du; men jag skall straffa dig, och sätta dig det under ögonen.
22 Ymmärtäkäät siis näitä te, jotka Jumalan unhotatte; etten minä tempaisi joskus pois, ja ei olisi vapahtajaa.
Märker dock det, I som Gud förgäten, att jag icke en gång bortrycker, och är så ingen förlösare mer.
23 Joka kiitosta uhraa, se ylistää minua, ja siinä on se tie, että minä osoitan hänelle Jumalan autuuden.
Den der tack offrar, han prisar mig; och der är vägen, att jag visar honom Guds salighet.
