Psalmien 50
1 Asaphin Psalmi. Herra, väkevä Jumala, puhuu, ja kutsuu maailman hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti.
Psalm Asafu; Bog mogočni, Bog Gospod govori in kliče zemljo od vzhoda solnčnega do zahoda.
2 Zionista antaa Jumala täydellisen kirkkauden paistaa.
Sè Sijona, najvišje lepote, proseva Bog.
3 Meidän Jumalamme tulee, ja ei vaikene: kuluttavainen tuli käy hänen edellänsä, ja hänen ympärillänsä väkevä ilma.
(Pridi, naš Bog, in ne delaj se gluhega); ogenj razsaja pred njim, in silno viharno je okrog njega.
4 Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitaksensa kansaansa.
Nebesa kliče od zgoraj, in zemljo, da sodi ljudstvo svoje:
5 Kootkaat minulle minun pyhäni, jotka liitostani enemmän pitävät kuin uhrista.
Zberite mi jih, katerim sem delil milost, kateri so storili zavezo z menoj po daritvi.
6 Ja taivaat pitää hänen vanhurskauttansa ilmoittaman; sillä Jumala on tuomari, (Sela)
Ko so nebesa oznanjala pravico njegovo, da je Bog sodnik,
7 Kuule, kansani! minä tahdon puhua, ja sinun seassas, Israel, todistaa: minä Jumala olen sinun Jumalas,
Čuj, ljudstvo moje, in govoril bodem, Izrael, in na pričo te klical; Bog, Bog naj bodem tvoj.
8 Uhreistas en minä sinua nuhtele; sillä sinun polttouhris ovat alati minun edessäni.
Ne zavoljo daritev tvojih te bodem svaril, da naj bodejo žgalne daritve tvoje vedno pred menoj.
9 En minä ota härkiä sinun huoneestas, enkä kauriita navetastas;
Ne sprejmem iz hiše tvoje junca, kozličev iz tvojih ograj.
10 Sillä kaikki metsän eläimet ovat minun, ja eläimet vuorilla tuhansin.
Ker moja je vsaka gozdna zver, živali v gorah tisoč,
11 Minä tunnen kaikki linnut vuorten päällä, ja metsän pedot ovat minun edessäni.
Vse tiče gorske poznam, in živali poljske so v moji oblasti.
12 Jos minä isoon, en minä sitä sano sinulle; sillä maan piiri on minun, ja kaikki mitä siinä on.
Ko bi bil gladen, ne rekel bi tebi; ker moja je zemlja vesoljna in njena obilost.
13 Luuletkos minun syövän härjän lihaa? ja kauristen verta juovan?
Ali živim o mesu krepkih juncev, ali pijem kozlov kri?
14 Uhraa Jumalalle kiitosuhri, ja maksa Ylimmäiselle lupaukses;
Hvalo daruj Bogu, in najvišjemu opravljaj obljube svoje.
15 Ja avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.
In kliči me o času stiske; rešil te bodem, da me čestiš.
16 Mutta jumalattomalle sanoo Jumala: miksi sinä ilmoitat minun säätyjäni? ja otat minun liittoni suulles?
Krivičnemu pa pravi Bog: Kaj da naštevaš zapovedi moje in jemlješ zavezo mojo v svoja usta?
17 Ettäs kuritusta vihaat, ja heität minun sanani taakses.
Ker ti sovražiš poštenje, in besede moje si vrgel zá se.
18 Koskas varkaan näet, niin sinä juokset hänen kanssansa, ja pidät yhtä huorintekiäin kanssa.
Kakor hitro vidiš tatú, sprijazniš se z njim; in s prešestniki je delež tvoj.
19 Sinun suus sallit sinä pahaa puhua, ja kieles saattaa petosta matkaan.
Usta svoja rabiš za húdo, in z jezikom svojim spletaš zvijačo.
20 Sinä istut ja puhut veljeäs vastaan, äitis poikaa sinä pilkkaat.
Sedé obrekuješ svojega brata, sina matere svoje sramotiš.
21 Näitä teet, ja minä olen vaiti; niin sinä luulet, että minä olen sinun kaltaises; mutta minä nuhtelen sinua ja asetan näitä silmäis eteen.
Ko si to počel, delal sem se gluhega; zato meniš, da sem prav tebi podoben: svarim te in govorim ti v óči.
22 Ymmärtäkäät siis näitä te, jotka Jumalan unhotatte; etten minä tempaisi joskus pois, ja ei olisi vapahtajaa.
Pázite vendar na to vi, ki zábite Boga, da ne zgrabim in ga ne bode, da bi rešil.
23 Joka kiitosta uhraa, se ylistää minua, ja siinä on se tie, että minä osoitan hänelle Jumalan autuuden.
Kdor daruje hvalo, česti me, in kdor uravnava pot, storil bodem, da uživa blaginjo Božjo.
