Psalmien 50
1 Asaphin Psalmi. Herra, väkevä Jumala, puhuu, ja kutsuu maailman hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti.
Ein salme av Asaf. Gud, Gud Herren talar og kallar på jordi frå solekoma til soleglad.
2 Zionista antaa Jumala täydellisen kirkkauden paistaa.
Frå Sion, fagerleiks kruna, strålar Gud fram.
3 Meidän Jumalamme tulee, ja ei vaikene: kuluttavainen tuli käy hänen edellänsä, ja hänen ympärillänsä väkevä ilma.
Vår Gud kjem og skal ikkje tegja. For hans åsyn gjeng etande eld, og ikring honom stormar det sterkt.
4 Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitaksensa kansaansa.
Han kallar på himmelen ovantil og på jordi til å døma sitt folk.
5 Kootkaat minulle minun pyhäni, jotka liitostani enemmän pitävät kuin uhrista.
«Samla til meg mine trugne, som hev gjort pakt med meg um offer!»
6 Ja taivaat pitää hänen vanhurskauttansa ilmoittaman; sillä Jumala on tuomari, (Sela)
Og himlarne forkynner hans rettferd; for Gud er den som skal halda dom. (Sela)
7 Kuule, kansani! minä tahdon puhua, ja sinun seassas, Israel, todistaa: minä Jumala olen sinun Jumalas,
«Høyr, mitt folk, eg vil tala; Israel, eg vil vitna imot deg; Gud, din Gud er eg.
8 Uhreistas en minä sinua nuhtele; sillä sinun polttouhris ovat alati minun edessäni.
Ikkje for dine offer vil eg lasta deg; dine brennoffer er alltid framfyre meg.
9 En minä ota härkiä sinun huoneestas, enkä kauriita navetastas;
Eg vil ikkje taka uksar frå ditt hus eller bukkar frå dine grindar.
10 Sillä kaikki metsän eläimet ovat minun, ja eläimet vuorilla tuhansin.
For meg høyrer alle dyr i skogen til, fe på fjelli i tusundtal.
11 Minä tunnen kaikki linnut vuorten päällä, ja metsän pedot ovat minun edessäni.
Eg kjenner alle fuglar på fjelli, og det som rører seg på marki, er meg for augo.
12 Jos minä isoon, en minä sitä sano sinulle; sillä maan piiri on minun, ja kaikki mitä siinä on.
Um eg var hungrig, vilde eg ikkje segja det til deg; for meg høyrer jordriket til med alt det som fyller det.
13 Luuletkos minun syövän härjän lihaa? ja kauristen verta juovan?
Skulde eg eta kjøt av stutar og drikka blod av bukkar?
14 Uhraa Jumalalle kiitosuhri, ja maksa Ylimmäiselle lupaukses;
Ofra lov og takk til Gud og gjev den Høgste det du hev lova,
15 Ja avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.
og kalla på meg den dag du er i naud, so vil eg frelsa deg ut, og du skal prisa meg.»
16 Mutta jumalattomalle sanoo Jumala: miksi sinä ilmoitat minun säätyjäni? ja otat minun liittoni suulles?
Men til den ugudlege segjer Gud: «Kva hev du med å fortelja um mine lover og taka mi pakt i din munn,
17 Ettäs kuritusta vihaat, ja heität minun sanani taakses.
etter di du hatar tukt og kastar mine ord attum deg?
18 Koskas varkaan näet, niin sinä juokset hänen kanssansa, ja pidät yhtä huorintekiäin kanssa.
Når du ser ein tjuv, er du gjerne med honom, og med horkarar er du i lag.
19 Sinun suus sallit sinä pahaa puhua, ja kieles saattaa petosta matkaan.
Din munn slepper du laus til vondt, og di tunga spinn i hop svik.
20 Sinä istut ja puhut veljeäs vastaan, äitis poikaa sinä pilkkaat.
Du sit og talar imot bror din, set ein skamflekk på son til mor di.
21 Näitä teet, ja minä olen vaiti; niin sinä luulet, että minä olen sinun kaltaises; mutta minä nuhtelen sinua ja asetan näitä silmäis eteen.
Dette gjorde du, og eg tagde; so tenkte du eg var liksom du sjølv; men eg vil yvertyda deg og leggja det fram for deg.
22 Ymmärtäkäät siis näitä te, jotka Jumalan unhotatte; etten minä tempaisi joskus pois, ja ei olisi vapahtajaa.
Gjev gaum etter dette, de som gløymer Gud, so eg ikkje skal riva burt, og ingen frelser.
23 Joka kiitosta uhraa, se ylistää minua, ja siinä on se tie, että minä osoitan hänelle Jumalan autuuden.
Den som ofrar meg takk, han ærar meg, og den som gjeng den rette veg, honom vil eg lata sjå Guds frelsa!»
