Psalmien 50
1 Asaphin Psalmi. Herra, väkevä Jumala, puhuu, ja kutsuu maailman hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti.
En salme av Asaf. Den Allmektige, Gud Herren, taler og kaller på jorden fra solens opgang til dens nedgang.
2 Zionista antaa Jumala täydellisen kirkkauden paistaa.
Fra Sion, skjønnhetens krone, stråler Gud frem.
3 Meidän Jumalamme tulee, ja ei vaikene: kuluttavainen tuli käy hänen edellänsä, ja hänen ympärillänsä väkevä ilma.
Vår Gud kommer og skal ikke tie; ild fortærer for hans åsyn, og omkring ham stormer det sterkt.
4 Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitaksensa kansaansa.
Han kaller på himmelen der oppe og på jorden for å dømme sitt folk:
5 Kootkaat minulle minun pyhäni, jotka liitostani enemmän pitävät kuin uhrista.
Samle til mig mine fromme, som har inngått pakt med mig om offer!
6 Ja taivaat pitää hänen vanhurskauttansa ilmoittaman; sillä Jumala on tuomari, (Sela)
Og himmelen kunngjør hans rettferdighet; for Gud er den som skal dømme. (Sela)
7 Kuule, kansani! minä tahdon puhua, ja sinun seassas, Israel, todistaa: minä Jumala olen sinun Jumalas,
Hør, mitt folk, jeg vil tale, Israel, jeg vil vidne for dig: Gud, din Gud, er jeg.
8 Uhreistas en minä sinua nuhtele; sillä sinun polttouhris ovat alati minun edessäni.
Ikke for dine offers skyld vil jeg straffe dig; dine brennoffer er alltid for mig.
9 En minä ota härkiä sinun huoneestas, enkä kauriita navetastas;
Jeg vil ikke ta okser fra ditt hus eller bukker fra dine hegn.
10 Sillä kaikki metsän eläimet ovat minun, ja eläimet vuorilla tuhansin.
For mig hører alle dyr i skogen til, dyrene på fjellene i tusentall.
11 Minä tunnen kaikki linnut vuorten päällä, ja metsän pedot ovat minun edessäni.
Jeg kjenner alle fjellenes fugler, og det som rører sig på marken, står for mig.
12 Jos minä isoon, en minä sitä sano sinulle; sillä maan piiri on minun, ja kaikki mitä siinä on.
Om jeg hungret, vilde jeg ikke si det til dig; for mig hører jorderike til og alt det som fyller det.
13 Luuletkos minun syövän härjän lihaa? ja kauristen verta juovan?
Mon jeg skulde ete oksers kjøtt og drikke bukkers blod?
14 Uhraa Jumalalle kiitosuhri, ja maksa Ylimmäiselle lupaukses;
Ofre Gud takksigelse og gi den Høieste det du har lovt,
15 Ja avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.
og kall på mig på nødens dag, så vil jeg utfri dig, og du skal prise mig.
16 Mutta jumalattomalle sanoo Jumala: miksi sinä ilmoitat minun säätyjäni? ja otat minun liittoni suulles?
Men til den ugudelige sier Gud: Hvad har du med å fortelle om mine lover og føre min pakt i din munn?
17 Ettäs kuritusta vihaat, ja heität minun sanani taakses.
Du hater jo tukt og kaster mine ord bak dig.
18 Koskas varkaan näet, niin sinä juokset hänen kanssansa, ja pidät yhtä huorintekiäin kanssa.
Når du ser en tyv, er du gjerne med ham, og med horkarler gjør du felles sak.
19 Sinun suus sallit sinä pahaa puhua, ja kieles saattaa petosta matkaan.
Din munn slipper du løs med ondt, og din tunge spinner sammen svik.
20 Sinä istut ja puhut veljeäs vastaan, äitis poikaa sinä pilkkaat.
Du sitter og taler imot din bror, du baktaler din mors sønn.
21 Näitä teet, ja minä olen vaiti; niin sinä luulet, että minä olen sinun kaltaises; mutta minä nuhtelen sinua ja asetan näitä silmäis eteen.
Dette har du gjort, og jeg har tidd; du tenkte jeg var som du; men jeg vil straffe dig og stille det frem for dine øine.
22 Ymmärtäkäät siis näitä te, jotka Jumalan unhotatte; etten minä tempaisi joskus pois, ja ei olisi vapahtajaa.
Legg merke til dette, I som glemmer Gud, forat jeg ikke skal sønderrive, og det er ingen som redder!
23 Joka kiitosta uhraa, se ylistää minua, ja siinä on se tie, että minä osoitan hänelle Jumalan autuuden.
Den som ofrer takksigelse, ærer mig, og den som går den rette vei, ham vil jeg la skue Guds frelse.
