Psalmien 50
1 Asaphin Psalmi. Herra, väkevä Jumala, puhuu, ja kutsuu maailman hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti.
Nitsara t’Iehovà Andrianañahare Tsitongerè, nikoike ty tane toy boak’ am-panjiriha’ i àndroy sikal’ am-pitsofora’e añe.
2 Zionista antaa Jumala täydellisen kirkkauden paistaa.
Hirik’e Tsiône ao, ty hafoniran-kamotsotsoreñe, ty fireandreañan’ Añahare.
3 Meidän Jumalamme tulee, ja ei vaikene: kuluttavainen tuli käy hänen edellänsä, ja hänen ympärillänsä väkevä ilma.
Mb’ etoy i Andrianañaharen-tikañey, ie tsy hianjiñe; mamorototo aolo’e ty afo, iarisehoa’ ty tangololahy.
4 Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitaksensa kansaansa.
Kanjie’e mb’andikerañe añ’abo eñe, naho mb’an-tane atoy hizaka’e ondati’eo:
5 Kootkaat minulle minun pyhäni, jotka liitostani enemmän pitävät kuin uhrista.
Atontono amako o norokoo, o nifañina amako an-tsoroñeo.
6 Ja taivaat pitää hänen vanhurskauttansa ilmoittaman; sillä Jumala on tuomari, (Sela)
Mitsey ty havantaña’e o likerañeo; amy te Ie ro Andrianañahare, Ie ty Mpizaka. Selà
7 Kuule, kansani! minä tahdon puhua, ja sinun seassas, Israel, todistaa: minä Jumala olen sinun Jumalas,
Mijanjiña ry ondatiko, le hivolan-dRaho; Ry Israeleo, hisesehako, Izaho ro Andrianañahare, Andrianañahare’o.
8 Uhreistas en minä sinua nuhtele; sillä sinun polttouhris ovat alati minun edessäni.
Tsy o fisoroña’oo ro añendahako azo, ie añatrefako eo nainai’e o enga fañoroa’oo.
9 En minä ota härkiä sinun huoneestas, enkä kauriita navetastas;
Tsy ho rambeseko boak’añ’akiba’o ao ty añombelahy, ndra hirik’an-golobo’o ao ty oselahy.
10 Sillä kaikki metsän eläimet ovat minun, ja eläimet vuorilla tuhansin.
Amy te hene ahiko ze biby añ’ala ao, naho ty añombe am-bohits’ arivo.
11 Minä tunnen kaikki linnut vuorten päällä, ja metsän pedot ovat minun edessäni.
Haiko iaby o voroñe am-bohitseo, Fonga ahiko ze misitsitse an-kivok’ ao.
12 Jos minä isoon, en minä sitä sano sinulle; sillä maan piiri on minun, ja kaikki mitä siinä on.
Naho nikerè Raho, tsy ho nivolañe, amy te Ahiko ty voatse toy, naho ty halifora’e.
13 Luuletkos minun syövän härjän lihaa? ja kauristen verta juovan?
Hihinañako hao ty nofo’ o añombeo? hinomako hao ty lio’ o oselahio?
14 Uhraa Jumalalle kiitosuhri, ja maksa Ylimmäiselle lupaukses;
Engao aman’ Añahare ty sorom-pañandriañañe, naho avaho amy Andindimoneñey o nifantà’oo.
15 Ja avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.
Le koiho Raho añ’andro maha-an-koheke; ho hahako irehe, vaho hiasia’o.
16 Mutta jumalattomalle sanoo Jumala: miksi sinä ilmoitat minun säätyjäni? ja otat minun liittoni suulles?
Fa hoe t’i Andrianañahare amo tsivokatseo Ino ty anoñona’o o fandiliakoo? vaho endese’o am-bava’o ao i fañinakoy?
17 Ettäs kuritusta vihaat, ja heität minun sanani taakses.
Inao t’ie malain-dilo, naho afetsa’o amboho’o ao o entakoo.
18 Koskas varkaan näet, niin sinä juokset hänen kanssansa, ja pidät yhtä huorintekiäin kanssa.
Ie manjo-mpikizo irehe, le no’o, vaho ireketa’o o karapiloo.
19 Sinun suus sallit sinä pahaa puhua, ja kieles saattaa petosta matkaan.
Avotso’o an-kaloloañe ty falie’o, vaho mikilily fitake ty famele’o.
20 Sinä istut ja puhut veljeäs vastaan, äitis poikaa sinä pilkkaat.
Mitoboke irehe vaho mifosa rahalahy; dramote’o ty anan-drene’o.
21 Näitä teet, ja minä olen vaiti; niin sinä luulet, että minä olen sinun kaltaises; mutta minä nuhtelen sinua ja asetan näitä silmäis eteen.
Ie anoe’o izay, hijomohoñe hao Raho? natao’o ho hambañe ama’o hao, toe endahako, vaho alahako añatrefam-pihaino’o eo o entako ty ama’oo.
22 Ymmärtäkäät siis näitä te, jotka Jumalan unhotatte; etten minä tempaisi joskus pois, ja ei olisi vapahtajaa.
Aa le ereñereo zao, ry mpandikok’ an’Andrianañahareo kera ho rangodrangoteko, ihe tsy amam-pañaha.
23 Joka kiitosta uhraa, se ylistää minua, ja siinä on se tie, että minä osoitan hänelle Jumalan autuuden.
Mañonjoñ’ Ahy ty mañenga sorom-pañandriañañe; vaho hampalangeseko amy mamantañe i fañaveloa’eiy ty fandrombahan’ Añahare.
