Psalmien 50
1 Asaphin Psalmi. Herra, väkevä Jumala, puhuu, ja kutsuu maailman hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti.
Psalmus Asaph. Deus deorum Dominus locutus est: et vocavit terram, A solis ortu usque ad occasum:
2 Zionista antaa Jumala täydellisen kirkkauden paistaa.
ex Sion species decoris eius.
3 Meidän Jumalamme tulee, ja ei vaikene: kuluttavainen tuli käy hänen edellänsä, ja hänen ympärillänsä väkevä ilma.
Deus manifeste veniet: Deus noster et non silebit. Ignis in conspectu eius exardescet: et in circuitu eius tempestas valida.
4 Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitaksensa kansaansa.
Advocavit caelum desursum: et terram discernere populum suum.
5 Kootkaat minulle minun pyhäni, jotka liitostani enemmän pitävät kuin uhrista.
Congregate illi sanctos eius: qui ordinant testamentum eius super sacrificia.
6 Ja taivaat pitää hänen vanhurskauttansa ilmoittaman; sillä Jumala on tuomari, (Sela)
Et annunciabunt caeli iustitiam eius: quoniam Deus iudex est.
7 Kuule, kansani! minä tahdon puhua, ja sinun seassas, Israel, todistaa: minä Jumala olen sinun Jumalas,
Audi populus meus, et loquar Israel, et testificabor tibi: Deus Deus tuus ego sum.
8 Uhreistas en minä sinua nuhtele; sillä sinun polttouhris ovat alati minun edessäni.
Non in sacrificiis tuis arguam te: holocausta autem tua in conspectu meo sunt semper.
9 En minä ota härkiä sinun huoneestas, enkä kauriita navetastas;
Non accipiam de domo tua vitulos: neque de gregibus tuis hircos.
10 Sillä kaikki metsän eläimet ovat minun, ja eläimet vuorilla tuhansin.
Quoniam meae sunt omnes ferae silvarum, iumenta in montibus et boves.
11 Minä tunnen kaikki linnut vuorten päällä, ja metsän pedot ovat minun edessäni.
Cognovi omnia volatilia caeli: et pulchritudo agri mecum est.
12 Jos minä isoon, en minä sitä sano sinulle; sillä maan piiri on minun, ja kaikki mitä siinä on.
Si esuriero, non dicam tibi: meus est enim orbis terrae, et plenitudo eius.
13 Luuletkos minun syövän härjän lihaa? ja kauristen verta juovan?
Numquid manducabo carnes taurorum? aut sanguinem hircorum potabo?
14 Uhraa Jumalalle kiitosuhri, ja maksa Ylimmäiselle lupaukses;
Immola Deo sacrificium laudis: et redde Altissimo vota tua.
15 Ja avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.
Et invoca me in die tribulationis: eruam te, et honorificabis me.
16 Mutta jumalattomalle sanoo Jumala: miksi sinä ilmoitat minun säätyjäni? ja otat minun liittoni suulles?
Peccatori autem dixit Deus: Quare tu enarras iustitias meas, et assumis testamentum meum per os tuum?
17 Ettäs kuritusta vihaat, ja heität minun sanani taakses.
Tu vero odisti disciplinam: et proiecisti sermones meos retrorsum:
18 Koskas varkaan näet, niin sinä juokset hänen kanssansa, ja pidät yhtä huorintekiäin kanssa.
Si videbas furem, currebas cum eo: et cum adulteris portionem tuam ponebas.
19 Sinun suus sallit sinä pahaa puhua, ja kieles saattaa petosta matkaan.
Os tuum abundavit malitia: et lingua tua concinnabat dolos.
20 Sinä istut ja puhut veljeäs vastaan, äitis poikaa sinä pilkkaat.
Sedens adversus fratrem tuum loquebaris, et adversus filium matris tuae ponebas scandalum:
21 Näitä teet, ja minä olen vaiti; niin sinä luulet, että minä olen sinun kaltaises; mutta minä nuhtelen sinua ja asetan näitä silmäis eteen.
haec fecisti, et tacui. Existimasti inique quod ero tui similis: arguam te, et statuam contra faciem tuam.
22 Ymmärtäkäät siis näitä te, jotka Jumalan unhotatte; etten minä tempaisi joskus pois, ja ei olisi vapahtajaa.
Intelligite haec qui obliviscimini Deum: nequando rapiat, et non sit qui eripiat.
23 Joka kiitosta uhraa, se ylistää minua, ja siinä on se tie, että minä osoitan hänelle Jumalan autuuden.
Sacrificium laudis honorificabit me: et illic iter, quo ostendam illi salutare Dei.
