Psalmien 50

1 Asaphin Psalmi. Herra, väkevä Jumala, puhuu, ja kutsuu maailman hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti.

Zabura ta Asaf. Maɗaukaki, Allah, Ubangiji, ya yi magana ya kuma kira duniya daga fitowar rana zuwa inda take fāɗuwa.

2 Zionista antaa Jumala täydellisen kirkkauden paistaa.

Daga Sihiyona, cikakkiya a kyau, Allah na haskakawa.

3 Meidän Jumalamme tulee, ja ei vaikene: kuluttavainen tuli käy hänen edellänsä, ja hänen ympärillänsä väkevä ilma.

Allahnmu yana zuwa ba kuwa zai yi shiru ba; wuta mai cinyewa a gabansa, babban hadari kuma ya kewaye shi.

4 Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitaksensa kansaansa.

Ya kira sammai da suke bisa, da duniya, don yă shari’anta mutanensa.

5 Kootkaat minulle minun pyhäni, jotka liitostani enemmän pitävät kuin uhrista.

“Ku tattara mini shafaffuna, waɗanda suka yi alkawari da ni ta wurin hadaya.”

6 Ja taivaat pitää hänen vanhurskauttansa ilmoittaman; sillä Jumala on tuomari, (Sela)

Sammai kuwa sun yi shelar adalcinsa gama Allah kansa alƙali ne. (Sela)

7 Kuule, kansani! minä tahdon puhua, ja sinun seassas, Israel, todistaa: minä Jumala olen sinun Jumalas,

“Ku ji, ya mutanena, zan kuwa yi magana, Ya Isra’ila, zan kuwa ba da shaida a kanku. Ni ne Allah, Allahnku.

8 Uhreistas en minä sinua nuhtele; sillä sinun polttouhris ovat alati minun edessäni.

Ba na tsawata muku saboda hadayunku ko kuwa hadayunku na ƙonawa, waɗanda kuka taɓa kawo a gabana.

9 En minä ota härkiä sinun huoneestas, enkä kauriita navetastas;

Ba na bukatan bijimi daga turkenku ko awaki daga garkunanku,

10 Sillä kaikki metsän eläimet ovat minun, ja eläimet vuorilla tuhansin.

gama kowace dabbar kurmi nawa ne, da kuma shanu a kan dubban tuddai.

11 Minä tunnen kaikki linnut vuorten päällä, ja metsän pedot ovat minun edessäni.

Na san kowane tsuntsun da yake a duwatsu kuma halittun filaye nawa ne.

12 Jos minä isoon, en minä sitä sano sinulle; sillä maan piiri on minun, ja kaikki mitä siinä on.

Da a ce ina jin yunwa ai, ba sai na faɗa muku ba, gama duniyar nawa ne, da kome da yake cikinta.

13 Luuletkos minun syövän härjän lihaa? ja kauristen verta juovan?

Ina cin naman bijimai ne ko ina shan jinin awaki ne?

14 Uhraa Jumalalle kiitosuhri, ja maksa Ylimmäiselle lupaukses;

“Ku miƙa hadayar godiya ga Allah, ku cika alkawuranku ga Mafi Ɗaukaka,

15 Ja avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.

ku kira gare ni a ranar wahala; zan cece ku, za ku kuwa girmama ni.”

16 Mutta jumalattomalle sanoo Jumala: miksi sinä ilmoitat minun säätyjäni? ja otat minun liittoni suulles?

Amma ga mugaye, Allah ya ce, “Wace dama ce kuke da ita na haddace dokokina ko na yin maganar alkawarina a leɓunanku?

17 Ettäs kuritusta vihaat, ja heität minun sanani taakses.

Kun ƙi umarnina kuka kuma zubar da kalmomina a bayanku

18 Koskas varkaan näet, niin sinä juokset hänen kanssansa, ja pidät yhtä huorintekiäin kanssa.

Sa’ad da kuka ga ɓarawo, kukan haɗa kai da shi; kukan haɗa kai da mazinata.

19 Sinun suus sallit sinä pahaa puhua, ja kieles saattaa petosta matkaan.

Kuna amfani da bakunanku don mugunta kuna kuma gyara harshenku don ruɗu.

20 Sinä istut ja puhut veljeäs vastaan, äitis poikaa sinä pilkkaat.

Kuna ci gaba da magana a kan ɗan’uwanku ku kuma yi maganar ƙarya a kan ɗan mahaifinku.

21 Näitä teet, ja minä olen vaiti; niin sinä luulet, että minä olen sinun kaltaises; mutta minä nuhtelen sinua ja asetan näitä silmäis eteen.

Kun yi waɗannan abubuwa na kuwa yi shiru; kun ɗauka gaba ɗaya ni kamar ku ne. Amma zan tsawata muku in kuma zarge ku a fuskarku.

22 Ymmärtäkäät siis näitä te, jotka Jumalan unhotatte; etten minä tempaisi joskus pois, ja ei olisi vapahtajaa.

“Ku lura da wannan, ku da kuka manta da Allah, ko kuwa in yayyage ku kucu-kucu, ba kuma wanda zai cece ku.

23 Joka kiitosta uhraa, se ylistää minua, ja siinä on se tie, että minä osoitan hänelle Jumalan autuuden.

Shi wanda ya miƙa hadayun godiya yakan girmama ni, ya kuma shirya hanya saboda in nuna masa ceton Allah.”