Psalmien 50
1 Asaphin Psalmi. Herra, väkevä Jumala, puhuu, ja kutsuu maailman hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti.
Ein Psalm Asafs. / El Elohim Jahwe: Er redet / Und ruft der Erde d vom Aufgang der Sonne bis zum Niedergang.
2 Zionista antaa Jumala täydellisen kirkkauden paistaa.
Aus Zion, der Schönheit Krone, / Strahlt Elohim hervor.
3 Meidän Jumalamme tulee, ja ei vaikene: kuluttavainen tuli käy hänen edellänsä, ja hänen ympärillänsä väkevä ilma.
Unser Gott, er kommt und schweiget nicht. / Verzehrend Feuer geht vor ihm her, / Rings um ihn stürmt es gewaltig.
4 Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitaksensa kansaansa.
Er ruft die Himmel droben herbei. / Und die Erde, sein Volk zu richten:
5 Kootkaat minulle minun pyhäni, jotka liitostani enemmän pitävät kuin uhrista.
"Versammelt mir die Frommen, / Die den Bund mit mir im Opfer geschlossen!"
6 Ja taivaat pitää hänen vanhurskauttansa ilmoittaman; sillä Jumala on tuomari, (Sela)
Die Himmel künden seine Gerechtigkeit; / Denn Elohim — er ist's, der richtet! (Sela)
7 Kuule, kansani! minä tahdon puhua, ja sinun seassas, Israel, todistaa: minä Jumala olen sinun Jumalas,
"Höre, mein Volk, o laß mich reden! / Israel, laß mich dich warnen! / Elohim, dein Gott, bin ich.
8 Uhreistas en minä sinua nuhtele; sillä sinun polttouhris ovat alati minun edessäni.
Nicht deiner Schlachtopfer wegen rüge ich dich — / Sind doch deine Brandopfer immer vor mir.
9 En minä ota härkiä sinun huoneestas, enkä kauriita navetastas;
Nicht brauche ich Stiere aus deinem Hause / Noch Böcke aus deinen Hürden.
10 Sillä kaikki metsän eläimet ovat minun, ja eläimet vuorilla tuhansin.
Denn mein ist alles Wild des Waldes, / Das viele Getier auf den Bergen.
11 Minä tunnen kaikki linnut vuorten päällä, ja metsän pedot ovat minun edessäni.
Ich kenne jeden Vogel der Berge, / Und was auf den Feldern sich regt, ist mein.
12 Jos minä isoon, en minä sitä sano sinulle; sillä maan piiri on minun, ja kaikki mitä siinä on.
Sollte mich hungern, dir sagte ich's nicht. / Denn mein ist der Erdkreis und was ihn erfüllt.
13 Luuletkos minun syövän härjän lihaa? ja kauristen verta juovan?
Esse ich etwa der Stiere Fleisch / Und trink ich der Böcke Blut?
14 Uhraa Jumalalle kiitosuhri, ja maksa Ylimmäiselle lupaukses;
Opfere Elohim Dank / Und bezahle dem Höchsten deine Gelübde!
15 Ja avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.
"Rufe mich an am Tage der Not: / Dann will ich dich retten, daß du mich ehrest."
16 Mutta jumalattomalle sanoo Jumala: miksi sinä ilmoitat minun säätyjäni? ja otat minun liittoni suulles?
Aber zum Frevler spricht Elohim: / Wie? du zählst meine Satzungen auf / Und redest von meinem Bund?
17 Ettäs kuritusta vihaat, ja heität minun sanani taakses.
Das wagst du und hasset doch Zucht / Und wirfst meine Worte hinter dich?
18 Koskas varkaan näet, niin sinä juokset hänen kanssansa, ja pidät yhtä huorintekiäin kanssa.
Siehst du einen Dieb, so gesellst du dich ihm, / Und mit Ehebrechern gehest du um.
19 Sinun suus sallit sinä pahaa puhua, ja kieles saattaa petosta matkaan.
Du lässest deinen Mund zum Bösen los, / Und deine Zunge spinnet Trug.
20 Sinä istut ja puhut veljeäs vastaan, äitis poikaa sinä pilkkaat.
Mit andern verleumdest du deinen Bruder, / Deiner Mutter Sohn hängst du Schande an.
21 Näitä teet, ja minä olen vaiti; niin sinä luulet, että minä olen sinun kaltaises; mutta minä nuhtelen sinua ja asetan näitä silmäis eteen.
Das hast du getan, und ich schwieg dazu. / Da dachtest du denn: ich wäre wie du. / Aber ich will dich zur Rechenschaft ziehn, / Dir's unter die Augen stellen."
22 Ymmärtäkäät siis näitä te, jotka Jumalan unhotatte; etten minä tempaisi joskus pois, ja ei olisi vapahtajaa.
Merkt das wohl, die ihr Gottes vergeßt; / Sonst werd ich zerreißen, und niemand rettet.
23 Joka kiitosta uhraa, se ylistää minua, ja siinä on se tie, että minä osoitan hänelle Jumalan autuuden.
Wer Dank opfert, der ehret mich recht, / Und er bahnet den Weg, / Auf dem ich ihm zeige das Heil Elohims.
