Psalmien 50
1 Asaphin Psalmi. Herra, väkevä Jumala, puhuu, ja kutsuu maailman hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti.
A Psalm of Asaph. The God of gods — Jehovah — hath spoken, And He calleth to the earth From the rising of the sun unto its going in.
2 Zionista antaa Jumala täydellisen kirkkauden paistaa.
From Zion, the perfection of beauty, God shone.
3 Meidän Jumalamme tulee, ja ei vaikene: kuluttavainen tuli käy hänen edellänsä, ja hänen ympärillänsä väkevä ilma.
Our God cometh, and is not silent, Fire before Him doth devour, And round about him it hath been very tempestuous.
4 Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitaksensa kansaansa.
He doth call unto the heavens from above, And unto the earth, to judge His people.
5 Kootkaat minulle minun pyhäni, jotka liitostani enemmän pitävät kuin uhrista.
Gather ye to Me My saints, Making covenant with Me over a sacrifice.
6 Ja taivaat pitää hänen vanhurskauttansa ilmoittaman; sillä Jumala on tuomari, (Sela)
And the heavens declare His righteousness, For God Himself [is] judge. (Selah)
7 Kuule, kansani! minä tahdon puhua, ja sinun seassas, Israel, todistaa: minä Jumala olen sinun Jumalas,
Hear, O My people, and I speak, O Israel, and I testify against thee, God, thy God [am] I.
8 Uhreistas en minä sinua nuhtele; sillä sinun polttouhris ovat alati minun edessäni.
Not for thy sacrifices do I reprove thee, Yea, thy burnt-offerings [Are] before Me continually.
9 En minä ota härkiä sinun huoneestas, enkä kauriita navetastas;
I take not from thy house a bullock, From thy folds he goats.
10 Sillä kaikki metsän eläimet ovat minun, ja eläimet vuorilla tuhansin.
For Mine [is] every beast of the forest, The cattle on the hills of oxen.
11 Minä tunnen kaikki linnut vuorten päällä, ja metsän pedot ovat minun edessäni.
I have known every fowl of the mountains, And the wild beast of the field [is] with Me.
12 Jos minä isoon, en minä sitä sano sinulle; sillä maan piiri on minun, ja kaikki mitä siinä on.
If I am hungry I tell not to thee, For Mine [is] the world and its fulness.
13 Luuletkos minun syövän härjän lihaa? ja kauristen verta juovan?
Do I eat the flesh of bulls, And drink the blood of he-goats?
14 Uhraa Jumalalle kiitosuhri, ja maksa Ylimmäiselle lupaukses;
Sacrifice to God confession, And complete to the Most High thy vows.
15 Ja avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.
And call Me in a day of adversity, I deliver thee, and thou honourest Me.
16 Mutta jumalattomalle sanoo Jumala: miksi sinä ilmoitat minun säätyjäni? ja otat minun liittoni suulles?
And to the wicked hath God said: What to thee — to recount My statutes? That thou liftest up My covenant on thy mouth?
17 Ettäs kuritusta vihaat, ja heität minun sanani taakses.
Yea, thou hast hated instruction, And dost cast My words behind thee.
18 Koskas varkaan näet, niin sinä juokset hänen kanssansa, ja pidät yhtä huorintekiäin kanssa.
If thou hast seen a thief, Then thou art pleased with him, And with adulterers [is] thy portion.
19 Sinun suus sallit sinä pahaa puhua, ja kieles saattaa petosta matkaan.
Thy mouth thou hast sent forth with evil, And thy tongue joineth deceit together,
20 Sinä istut ja puhut veljeäs vastaan, äitis poikaa sinä pilkkaat.
Thou sittest, against thy brother thou speakest, Against a son of thy mother givest slander.
21 Näitä teet, ja minä olen vaiti; niin sinä luulet, että minä olen sinun kaltaises; mutta minä nuhtelen sinua ja asetan näitä silmäis eteen.
These thou didst, and I kept silent, Thou hast thought that I am like thee, I reprove thee, and set in array before thine eyes.
22 Ymmärtäkäät siis näitä te, jotka Jumalan unhotatte; etten minä tempaisi joskus pois, ja ei olisi vapahtajaa.
Understand this, I pray you, Ye who are forgetting God, Lest I tear, and there is no deliverer.
23 Joka kiitosta uhraa, se ylistää minua, ja siinä on se tie, että minä osoitan hänelle Jumalan autuuden.
He who is sacrificing praise honoureth Me, As to him who maketh a way, I cause him to look on the salvation of God!
