Psalmien 5

1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, perimisestä. Herra, ota minun sanani korviis, havaitse minun puheeni.

[Dem Vorsänger, zu Nechiloth. [d. h. zu Flöten] Ein Psalm von David.] Nimm zu Ohren, Jehova, meine Worte, merke auf mein Nachsinnen! [O. meine Klage]

2 Ota vaari minun huudostani, minun Kuninkaani ja minun Jumalani; sillä sinua minä rukoilen.

Horche auf die Stimme meines Schreiens, mein König und mein Gott! denn zu dir bete ich.

3 Herra kuultele varhain minun ääntäni: varhain hankitsen minä itseni sinun tykös, ja siitä otan vaarin.

Frühe [W. am Morgen] wirst du, Jehova, meine Stimme hören, frühe [W. am Morgen] werde ich mein Anliegen dir vorstellen und harren. [Eig. ausschauen]

4 Sillä et sinä ole se Jumala, jolle jumalatoin meno kelpaa: joka paha on, ei se pysy edessäs.

Denn nicht ein Gott [El] bist du, der an Gesetzlosigkeit Gefallen hat; bei dir wird das Böse [O. der Böse] nicht weilen.

5 Öykkärit ei pysy sinun silmäis edessä: kaikkia pahantekiöitä sinä vihaat.

Nicht werden die Toren [O. die Prahler, die Übermütigen] bestehen vor deinen Augen; du hassest alle, die Frevel tun.

6 Sinä kadotat valhetteliat: Herra kauhistuu murhaajia ja viekkaita.

Du wirst vertilgen die Lügenredner; den Mann des Blutes und des Truges verabscheut Jehova.

7 Mutta minä menen sinun huoneeses sinun suuressa laupiudessas, ja kumarran sinun pyhään templiis päin sinun pelvossas.

Ich aber, ich werde in der [O. durch die] Größe deiner Güte eingehen in dein Haus, ich werde anbeten [Eig. mich niederwerfen] in deiner Furcht gegen deinen heiligen Tempel. [S. die Anm. zu 1. Kön. 6,3]

8 Herra saata minua vanhurskaudessas, minun vihollisteni tähden: ojenna ties minun eteeni.

Leite mich, Jehova, in deiner Gerechtigkeit um meiner Feinde [Eig. Nachsteller] willen; ebne vor mir deinen Weg.

9 Sillä heidän suussansa ei ole mitään totuutta, heidän sisällyksensä on sydämen kipu; heidän kitansa on avoin hauta, ja kielellänsä he liehakoitsevat.

Denn in ihrem Munde ist nichts Zuverlässiges; ihr Inneres ist Verderben, ein offenes Grab ihr Schlund; ihre Zunge glätten sie. [d. h. sie schmeicheln]

10 Nuhtele heitä Jumala, että he lankeisivat ajatuksistansa: syökse heitä ulos heidän suurten ylitsekäymistensä tähden; sillä he ovat sinulle vastahakoiset.

Laß sie büßen, o Gott; mögen sie fallen durch ihre Anschläge! Stoße sie hinweg wegen der Menge ihrer Übertretungen! denn sie sind widerspenstig gegen dich gewesen.

11 Iloitkaan kaikki, jotka sinuun uskaltavat, anna heidän riemuita ijankaikkisesti; sillä sinä varjelet heitä: iloitkaan sinussa ne, jotka sinun nimeäs rakastavat.

So werden sich freuen alle, die auf dich trauen: ewig werden sie jubeln, und du wirst sie beschirmen; und in dir werden frohlocken, die deinen Namen lieben.

12 Sillä sinä Herra siunaat vanhurskaita: sinä kaunistat heitä armollas niinkuin kilvellä.

Denn du wirst den Gerechten segnen; Jehova, mit Gunst wirst du ihn umgeben wie mit einem Schilde. [Hier der große Schild, der den ganzen Mann deckte]