Psalmien 49
1 Koran lasten Psalmi, edelläveisaajalle. Kuulkaat tätä, kaikki kansat, ottakaat korviinne, kaikki maan asuvaiset,
Ouvi isto, vós todos os povos; inclinai os ouvidos, todos os moradores do mundo,
2 Sekä yhteinen kansa että herrat, niin rikkaat kuin köyhät.
Tanto baixos como altos, tanto ricos como pobres.
3 Minun suuni puhuu viisautta, ja minun sydämeni sanoo ymmärryksen.
A minha boca falará de sabedoria; e a meditação do meu coração será de entendimento.
4 Minä tahdon kallistaa korvani vertauksiin, ja minun tapaukseni kanteleella soittaa.
Inclinarei os meus ouvidos a uma parábola: declararei o meu enigma na harpa.
5 Miksi minun pitäis pelkäämän pahoina päivinä, kuin minun sortajani vääryys käy minua ympäri?
Porque temerei eu nos dias maus, quando me cercar a iniquidade dos que me armam ciladas?
6 Jotka luottavat tavaroihinsa, ja suuresti kerskaavat paljosta rikkaudestansa.
Aqueles que confiam na sua fazenda, e se glóriam na multidão das suas riquezas,
7 Ei velikään taida ketään lunastaa, eikä Jumalalle ketään sovittaa.
Nenhum deles de modo algum pode remir a seu irmão, ou dar a Deus o resgate dele
8 Sillä heidän sielunsa lunastus on ylen kallis, niin että se jää tekemättä ijankaikkisesti,
(Pois a redenção da sua alma é caríssima, e cessará para sempre);
9 Vaikka hän vielä kauvankin eläis ja ei näkisi hautaa.
Para que viva para sempre, e não veja corrupção:
10 Sillä hänen täytyy nähdä, että viisasten pitää kuoleman, niin myös tyhmän ja taitamattoman pitää hukkuman, ja pitää vieraille tavaransa jättämän.
Porque ele vê que os sábios morrem: perecem igualmente tanto o louco como o brutal, e deixam a outros os seus bens.
11 Heidän sydämensä ajatus on, että heidän huoneensa pitää ijankaikkisesti pysymän, ja heidän majansa suvusta sukuun, ja heidän nimensä kuuluisaksi tulemaan maan päällä.
O seu pensamento interior é que as suas casas serão perpétuas e as suas habitações de geração em geração: dão às suas terras os seus próprios nomes.
12 Mutta ei ihminen taida pysyä kunniassa, vaan verrataan eläimiin, jotka hukkuvat.
Todavia o homem que está na honra não permanece; antes é como os brutos que perecem.
13 Tämä heidän tiensä on sula hulluus; kuitenkin, heidän jälkeentulevaisensa sitä suullansa kiittävät, (Sela)
Este caminho deles é a sua loucura; contudo a sua posteridade aprova as suas palavras (Selah)
14 He makaavat helvetissä niinkuin lampaat, kuolema heitä kalvaa; mutta hurskasten pitää varhain heitä hallitseman, ja heidän öykkäyksensä pitää hukkuman, ja heidän täytyy jäädä helvettiin. (Sheol h7585)
Como ovelhas são postos na sepultura; a morte se alimentará deles; e os retos terão domínio sobre eles na manhã, e a sua formosura na sepultura se consumirá da sua morada. (Sheol h7585)
15 Kuitenkin vapahtaa Jumala minun sieluni helvetin vallasta; sillä hän korjasi minun, (Sela) (Sheol h7585)
Mas Deus remirá a minha alma do poder da sepultura, pois me receberá (Selah) (Sheol h7585)
16 Älä sitä tottele, koska joku rikastuu, eli jos hänen huoneensa kunnia suureksi tulee.
Não temas, quando alguém se enriquece, quando a glória da sua casa se engrandece.
17 Sillä kuin hän kuolee, niin ei hän mitään myötänsä vie, eikä hänen kunniansa mene alas hänen kanssansa.
Porque, quando morrer, nada levará consigo, nem a sua glória o acompanhará.
18 Sillä hän kiittää sieluansa elämästänsä: ja he ylistävät sinua, jos sinä itselles hyvää teet.
Ainda que na sua vida ele bendisse a sua alma, e os homens te louvam, quando fizeres bem a ti mesmo,
19 Niin he menevät isäinsä perästä, ja ei saa nähdä ikänä valkeutta.
Irá para a geração de seus pais; eles nunca verão a luz
20 Koska ihminen on kunniassa, ja ei ole ymmärrystä, niin hän on verrattu eläimiin, jotka hukkuvat.
O homem que está na honra, e não tem entendimento, é semelhante às bestas que perecem.
