Psalmien 49

1 Koran lasten Psalmi, edelläveisaajalle. Kuulkaat tätä, kaikki kansat, ottakaat korviinne, kaikki maan asuvaiset,

Dem Sangmeister für die Söhne Korachs. Ein Psalm. Hört dies, ihr Völker alle, nehmet zu Ohren alle Bewohner der Zeitlichkeit,

2 Sekä yhteinen kansa että herrat, niin rikkaat kuin köyhät.

Söhne des Menschen sowohl, als Söhne des Mannes, der Reiche und der Dürftige allzumal!

3 Minun suuni puhuu viisautta, ja minun sydämeni sanoo ymmärryksen.

Mein Mund soll Weisheit reden und meines Herzens Sinnen Einsicht.

4 Minä tahdon kallistaa korvani vertauksiin, ja minun tapaukseni kanteleella soittaa.

Zum Spruch neige ich mein Ohr, eröffne zur Harfe meine Rätsel.

5 Miksi minun pitäis pelkäämän pahoina päivinä, kuin minun sortajani vääryys käy minua ympäri?

Warum sollte ich in bösen Tagen fürchten, wenn meiner Fersen Missetat mich umgibt?

6 Jotka luottavat tavaroihinsa, ja suuresti kerskaavat paljosta rikkaudestansa.

O die, so auf ihr Vermögen vertrauen, sich ihres vielen Reichtums rühmen!

7 Ei velikään taida ketään lunastaa, eikä Jumalalle ketään sovittaa.

Kann doch der Mann den Bruder nicht einlösen, noch Gott Sühnung für ihn geben.

8 Sillä heidän sielunsa lunastus on ylen kallis, niin että se jää tekemättä ijankaikkisesti,

Zu kostbar ist ihrer Seele Lösegeld, daß er es muß unterlassen ewiglich;

9 Vaikka hän vielä kauvankin eläis ja ei näkisi hautaa.

Auf daß er immerdar lebe und nicht den Graben sehe.

10 Sillä hänen täytyy nähdä, että viisasten pitää kuoleman, niin myös tyhmän ja taitamattoman pitää hukkuman, ja pitää vieraille tavaransa jättämän.

Denn er sieht, daß die Weisen sterben, der Dumme und der Tierische, sie vergehen allzumal, und lassen anderen ihr Vermögen.

11 Heidän sydämensä ajatus on, että heidän huoneensa pitää ijankaikkisesti pysymän, ja heidän majansa suvusta sukuun, ja heidän nimensä kuuluisaksi tulemaan maan päällä.

In ihrem Inneren ist es, daß ihre Häuser seien ewiglich, ihre Wohnungen von Geschlecht zu Geschlecht; sie nennen den Boden nach ihrem Namen!

12 Mutta ei ihminen taida pysyä kunniassa, vaan verrataan eläimiin, jotka hukkuvat.

Und der Mensch verbleibt nicht in der Würde, dem Vieh gleicht er: sie gehen unter.

13 Tämä heidän tiensä on sula hulluus; kuitenkin, heidän jälkeentulevaisensa sitä suullansa kiittävät, (Sela)

Das ist ihr Weg: sie sind dumm, aber ihre Nachkommen haben Wohlgefallen an ihrem Munde. (Selah)

14 He makaavat helvetissä niinkuin lampaat, kuolema heitä kalvaa; mutta hurskasten pitää varhain heitä hallitseman, ja heidän öykkäyksensä pitää hukkuman, ja heidän täytyy jäädä helvettiin. (Sheol h7585)

Wie Kleinvieh legt man sie in die Hölle. Es weidet sie der Tod; und die Redlichen unterwerfen sie sich am Morgen. Und ihr Gebilde veraltet. Die Hölle ist ihr Wohnort. (Sheol h7585)

15 Kuitenkin vapahtaa Jumala minun sieluni helvetin vallasta; sillä hän korjasi minun, (Sela) (Sheol h7585)

Gott aber löst meine Seele ein aus der Hölle; denn Er nimmt mich an. (Selah) (Sheol h7585)

16 Älä sitä tottele, koska joku rikastuu, eli jos hänen huoneensa kunnia suureksi tulee.

Fürchte dich nicht, wenn ein Mann reich wird, wenn die Herrlichkeit seines Hauses sich mehrt.

17 Sillä kuin hän kuolee, niin ei hän mitään myötänsä vie, eikä hänen kunniansa mene alas hänen kanssansa.

Denn das alles nimmt er bei seinem Sterben nicht mit sich. Nicht steigt hinunter ihm nach seine Herrlichkeit.

18 Sillä hän kiittää sieluansa elämästänsä: ja he ylistävät sinua, jos sinä itselles hyvää teet.

Mag er seine Seele segnen in seinem Leben, und mögen sie dich bekennen, wenn du dir gütlich tust.

19 Niin he menevät isäinsä perästä, ja ei saa nähdä ikänä valkeutta.

So kommt sie doch zu dem Geschlechte seiner Väter; nimmermehr werden diese das Licht sehen.

20 Koska ihminen on kunniassa, ja ei ole ymmärrystä, niin hän on verrattu eläimiin, jotka hukkuvat.

Der Mensch, der in Würde ist und ohne Einsicht, ist gleich wie das Vieh, sie gehen unter.